Talviuinnin suosio on noussut merkittävästi 2000-luvun aikana. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ulkoilututkimusten mukaan vuosituhannen vaihteessa talviuintia harrasti vajaat kuusi prosenttia suomalaisista, mutta 2020-luvun taitteessa harrastajia oli jo kaksinkertainen määrä eli lähes 12 prosenttia. Talviuinnilla tarkoitetaan avantouinnin lisäksi myös muuta talviaikaista luonnonvesissä uimista.
Koronapandemia lisäsi suomalaisten ulkoilua ja saattoi lisätä myös talviuinnin harrastajien määrää entisestään, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Marjo Neuvonen.
– 2010-luvulla talviuinnin suosio nousi erityisesti alle 45-vuotiaiden osalta, mutta eniten talviuintikertoja kertyi edelleen 65–74-vuotiaille harrastajille.
Yli puolet harrastajista pulahtaa veteen korkeintaan viisi kertaa talven aikana, mutta joka viides harrastaja jopa yli 15 kertaa.
Suomalaisia kiehtovat ulkoilussa – mukaan lukien talviuinnissa – eniten fyysisen kunnon ylläpitäminen, stressistä palautuminen, rentoutuminen, luonnon rauha, hiljaisuus, oma aika ja kauniit luontomaisemat. Tuoreimpaan ulkoilututkimukseen vastasi pari vuotta sitten yli 8 600 satunnaisotannalla valittua suomalaista.
Suomen Latu ry:n vuoden 2020 jäsenkyselyn mukaan lähes 400 000 suomalaista oli kiinnostunut talviuinnista potentiaalisena harrastuksena. Kylmän uimaveden hyvinvointivaikutuksia tunnetaan aiempaa paremmin, ja nimenomaan hyvinvointivaikutukset usein houkuttelevat lajin pariin, kertoo yhdistyksen aikuisliikunnan suunnittelija Jenni Humalajoki.
– Kyselyidemme mukaan moni hakee harrastuksesta positiivisia vaikutuksia psyykkiselle hyvinvoinnilleen, ja yleisin terveysvaikutus, jota koetaan, onkin mielenvirkeyden parantuminen. Talviuintia on myös matala kynnys kokeilla: se ei vaadi erityisiä varusteita ja on siten edullista.
Hyötyjen jahtaamista
Suomen Ladun kyselyiden perusteella suomalaiset ovat saaneet talviuinnista monenlaisia muitakin terveyshyötyjä: parempaa unenlaatua, stressinsietokykyä ja vastustuskykyä sekä apua erilaisiin kipuihin. Myös harrastuksen sosiaalinen puoli on monelle tärkeä. Talviuintipaikoilla koetaan usein yhteisöllisyyttä.
Suomen Latu saa suomalaisilta paljon talviuintiin liittyviä kysymyksiä. Humalajoen mukaan tyypillisin kysymys lienee se, kauanko kylmässä vedessä pitää olla, jotta siitä saa parhaat mahdolliset hyödyt. Suurin osa harrastajista viettää kylmässä vedessä enintään 40 sekuntia.
– Alle minuutti kerrallaan ja 2–3 kertaa viikossa olisi terveyden kannalta paras suositus, mutta ainakaan ensimmäisillä kokeilukerroilla tähän ei kannata pyrkiä, vaan olisi hyvä aloittaa lyhyistä pulahduksista ja mahdollisesti pidentää aikoja vähitellen. Yleisesti ottaen suosittelen kuuntelemaan omaa kehoa ja suhtautumaan uintiin mieluummin rennosti kuin suorittaen.
Humalajoki muistuttaa talviuinnin turvallisuusohjeista: älä mene yksin uimaan, käytä päähinettä ja laskeudu ja nouse vedestä rauhallisesti. Talviuinnin jälkeen ei saa mennä heti kuumaan suihkuun tai saunaan, vaan kehoa tulisi lämmittää pikkuhiljaa.
Humalajoen mukaan talviuintia ei suositella tietyistä sairauksista kärsiville henkilöille.
– Jos yhtään epäilyttää, kannattaa keskustella asiasta lääkärin kanssa. Tällaisia sairauksia voivat olla esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet.
Uintipaikkoja eniten Etelä-Suomessa
Luken tutkimusten perusteella talviuinnin suosiossa ei ole suuria alueellisia eroja, jos harrastajien määrä suhteutetaan asukasmääriin.
Rekisteröityjä talviuintipaikkoja on kuitenkin selvästi eniten Etelä-Suomessa, kertoo Humalajoki. Talviuintipaikat keskittyvät usein suurten kaupunkien läheisyyteen.
– Yleisesti ottaen Oulun alapuolella on hyvin talviuintipaikkoja ja pohjoisempana harvakseltaan. On kuitenkin mahdollista, että Pohjois-Suomessa on enemmän sellaisia harrastajia, jotka tekevät oman avannon ja harrastavat lajia itsekseen, Humalajoki pohtii.
Humalajoen mukaan osa Suomen talviuintipaikoista on kaikille avoimia ja osa erilaisten yhdistysten ja seurojen ylläpitämiä, jolloin harrastuksen aloittaminen saattaa edellyttää jäseneksi liittymistä. Yhdistyksistä ja seuroista voi tiedustella, pääseekö lajia vapaasti kokeilemaan tai saako harrastusta ylläpitää esimerkiksi kertamaksuilla.
– Monissa kunnissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja talviuimareita on enemmän kuin turvallisia talviuintipaikkoja. Toivottavasti tulevaisuudessa uintipaikkoja saadaan entistä enemmän.