Sunnuntaisuomalainen 25 vuotta | 34-vuotiaana Jope Ruonansuu oli potenut neljä haimatulehdusta ja sairastunut diabetekseen – ura jatkui silti vielä yli 20 vuotta
Sunnuntaisuomalainen julkaisee juhlavuotenaan uudelleen vanhoja juttujaan. 14.6.1998 julkaistun haastattelun aikaan Jope Ruonansuu oli pistänyt korkin kiinni ja lopettanut tupakoinnin, mutta terveys reistasi jo pahasti.
Valtakunnallisten vesihuoltopäivien aattoillan pippalossa Jope Ruonansuu näyttää olevan ainoa vesiselvä mies.
Ulvilassa muoviputkijärjestelmiä valmistavan tehtaan pihalla omasta juomaputkijärjestelmästään kolme vuotta sitten irti päässyt imitaattori ääntelee kaksi puolituntista. Hoitaa hommansa ensin puhumalla, sitten kitaran kanssa.
400-päisen yleisön nauru ei pidennä iltaa. Taiteilija hyppää autoonsa heti yhdeksän jälkeen. Suuntana on Heinola, jossa sijaitsee oma koti kullan kallis. Jyväskylässä asumista kesti vain vuoden, koska siinä kaupungissa oma koti on ihmiselle liian kallis.
Presidentti Ahtisaari on myöhässä. Illan isäntä pyytää kärsivällisyyttä.
Tosiasiassa Jopen vaatimuksesta rekan peräkärryn esiintymislavalta roudataan tekniikkaa telttaan. Ei, taiteilijalla ei ole lavantauti, vaan huoli siitä, että väki vetäytyy taivaallisen vesihuollon vuoksi parinkymmenen metrin päähän telttoihin syömään ja juomaan.
– Kontakti yleisöön on saatava. Tai sitten perutaan koko homma!
Kansantaiteilija haluaa esiintyä kansan keskellä. Järjestäjät järjestävät.
Tilapäiseen tarvikepulaan Mara-lasit lainataan järjestysmieheltä, takki ja kello toimittajalta, samoin kuin oman ohentuneen mahan vuoksi paidan alle tarvittava pyyhe.
– Laajan skaalan ammattimies, joka osaa ottaa yleisönsä, perustelee artistivalintaa Oy KWH Pipe Ab:n myyntijohtaja Jussi Timonen.
Erityisen rankkaa yleisönsä ottaminen on silloin kun yleisönsä ottaa olutta.
– Jengistä on otettava niskaote. Turha meteliin on huutaa.
Pöytien miehet hiljenevät komennolla Eeva turpa kiinni!
Osa väestä on luullut, että oikea Ahtisaari tulee ihan oikeasti kunnioittamaan heitä läsnäolollaan. Mutta ei Vara-Mara venettä kaada. Kansa hyväksyy aika hyvin molemmat.
Maran imitointi on nyt in. Niinpä se ikuistettiin perjantaina uusimpaan Uuno Turhapuro -elokuvaan.
Taiteilijalle itselleen sopii mainiosti myös Maraton vaihtoehto. Muuttuvakurkkuiseksi mainostettu vaihtaa nopeasti jutun kaavakkeita täyttävään Johannes Virolaiseen:
– Kyllikki! Mikä se on tää meijän aviosuhe.
– Paa siihen, että kaks kertaa päivässä.
Vara-Maralle ei ole Linna-kutsua kuulunut. Saa nähdä nyt, kun tuli Vuoden viihdetaiteilijan titteli. Presidentti on henkilökohtaisesti sanoutunut irvailun ymmärtäjäksi, mutta kansliansa väki ei vaikuta humoristeista kootulta. Valitettavasti.
Henki jäi, liha lähti. Vuosien juopottelu loppui neljänteen haimatulehdukseen. Kuivattaminen aloitettiin letkuilla keuhkonesteistä.
Aikuisiän pahalaatuinen diabetes jäi kiusaksi. Arkeen tuli ruokavalio ja pillerit, vähän väliä on vatsapeitteisiin pistettävä possuvainaasta eritettyä Humalogia.
Rasva on poistunut elämästä, mutta ei jutuista. Ruonansuun yläpää tuottaa pääasiassa raskasta alapäähuumoria. Ja sanaleikkejä.
– Jos Michael Jacksonilta menee kikkeli poikki, pitää panna lasta.
Tunnetun urheiluselostajan äänellä maalia lähestyy Tatjaana Rakopaljaana.
Yleisön ääneennauru perustuu ääneen, esiintymiseen ja tunnelmaan. Kirjoitettuna juttujen mehu laimenee. Sanomalehti ei ole radio: levyä ei voi soittaa – ei edes silloin kun asia loppuu.
Tupakka jäi pois viime talven rinnan ahdistuskohtausten jälkeen. Lääkäri epäili 34-vuotiaalle, että 40-vuotistarkastus jää tekemättä, jos meno ei muutu.
– Piti valita 1,5-vuotiaan Saara-tyttären kasvun seuraamisen ja tupakan välillä.
Reilut 20 vuotta tuli poltettua – kunnon tupakkaa eikä mitään laitteja.
Kahden viimeisen Camelin selkä katkesi sairaalan tupakkahuoneessa yöllä 4.2.
175 sentissä on yli 20 kiloa entistä vähemmän.
Nyt elämänputken päässä näkyy valoa – erilaista kuin sairaalahoureuden pahimmilla hetkillä.
Juomaputken muuttaminen uudeksi työputkeksi ei käy hetkessä. Eikä avoimuus aina auta.
Tilanne on skitsollisen kimurantti: rahaa pitäisi tehdä, eikä valittaa saisi.
7-päivää -lehden kahden sivun sairaus- ja verovelkajutun takia Ruonansuu sanoo 200 000 markan menneen sivusuun, kun Kesko päätti peruuttaa syksyn kymmenen keikan paketin.
Onneksi radio- ja tv-aktiivinen kuuden kultalevyn mies käy muutaman hiljaisvuoden jälkeen jälleen hyvin kaupaksi.
– Kerätään rahat muualta, mutta olisin minä ne Kesko-keikat pystynyt hoitamaan. Emmä niin kipiä oo.
Elämä on verottanut, mutta silti piikissä on vielä puolen miljoonan verovelat. Oli miljoona, mutta kun mies on ohentunut, velka on lyhentynyt. Nyt loppuu puhti. On anteeksipyynnön aika.
Ruonansuu on lähettänyt verottajalle armonanomuksen, joka nojaa lääkärintodistukseen alentuneesta työkyvystä. Diabeetikko ei heitä enää 270 keikkaa vuodessa. Pysyvän sairauden pykälä on olemassa, mutta niin on verottajan harkinta-oikeuskin.
– Raitistumishaave on toteutunut. Nyt kun vielä sais alottaa puhtaalta pöyvältä.
– Jos armoa ei anneta, nostan kädet pystyyn. Tällä työkyvyllä en pysty velkoja maksamaan.
Verovelka on henkilökohtainen ongelma perintönä henkilökohtaisesta ongelmasta. Oma firma ei ole verovelkaa.
Joku humoristi voisi sanoa, että Ruonansuu on rästinsä maksanut moneen kertaan alkoholi- ja tupakkaveroina. Minttuverneriä kului kurkusta alas parhaimmillaan tonnin päivätaksalla.
– Miljoonaa ei pitkään juo.
Ei varsinkaan jos lentelee ympäri maata ja remuaa kavereiden kanssa Helsingin kärkihotelleissa.
Miksi Jop(p)e joi?
Osin siksi, että laihemmat koulukaverit ottivat itselleen elintilaa kiusaamalla läskipoikaa. Osin siksi, että niukoista oloista lähtenyt ei osannut elää rahatukkujensa kanssa.
Oman ryyppylaskun päälle kansan karttuisa käsi oli aina valmiina tarjoamaan.
– Turha katua. Tulipahan nähtyä.
– Olihan se aivan pöhlövä, mutta niin on verotuskin. Kotona voi sanoo, että isi lähtee kitaralla kuokkimaan ja antaa potut valtiolle.
Mutta muita on nauratettava. Viina- ja vaimojutut on takuuvarmaa tavaraa.
– Muijan ja koiran kusettamisessa on se ero, että koiraa ei voi kusettaa puhelimessa.
Sitten taiteilija matkii ravintolavaunua, Terhi-perämoottoria ja löytäjäänsä M. A. Nummista.
– Imitaattorin vaimon kannalta hyvää on, että pimeessä huoneessa muija saa ketä haluaa.
Esikuvansa Jaakko Tepon laulut ovat perusohjelmistoa, koska "Jaska on ansainnut sen".
Taiteilijalla on vakavampikin puolensa. Ulvilan illassa nykyisen avovaimon Marjon kunniaksi tehty biisi Enkeleitä toisillemme vetää oluenvetäjät vakavaksi.
Vakavampaa säveltä ja sanaa Jope levittää huipulle tähtäävien Kemin "kummipoikiensa" Tommi Reposen ja Ilkka Marttalan kautta.
Humoristi ei saa heittäytyä liian vakavaksi. Seuraa pikapaluu pilkkalinjalle:
– Topi Sorsakoskea on helppo imitoida, kun ei tarvitse muistaa sanoja.
– Tv-kriitikko Jukka Kajavalla on munuaiset kytketty väärinpäin, kun ne pumppaa kusta päähän.
Jope Ruonansuu kuoli 18. heinäkuuta 2020.
Alkuperäisen jutun kuvat otti Petri Laitinen.
Viikonvaihdetoimitus Sunnuntaisuomalainen täytti 25 vuotta tammikuussa 2023. Vuosipäivän kunniaksi julkaisemme kevään aikana uudelleen parhaita juttuja vuoden varrelta.
Lue aiemmin julkaistut juhlajutut:
Kilpailu aivoista kiihtyi: Väli-Suomen superyliopisto olisi jättänyt Helsinginkin häpeään