Digitaalisia maksupalveluita tarjonnut saksalaisyhtiö Wirecard oli aikanaan Saksan finanssiteknologiasektorin ylpeys ja lippulaiva. Loistosta on jäljellä enää muisto, kun korttitalon lailla romahtaneen yhtiön käänteitä aletaan torstaina perata oikeudenkäynnissä. Luvassa on pitkä ja monimutkainen prosessi.
Syytetyn penkillä istuvat entinen toimitusjohtaja Markus Braun ja kaksi entistä Wirecardin johtajaa. Heitä syytetään lukuisista talousrikoksista, muun muassa petoksesta ja markkinoiden manipuloinnista. Heidät voidaan tuomita useiden vuosien mittaisiin vankeusrangaistuksiin, jos syytteet väärinkäytöksistä voidaan näyttää toteen.
Münchenissä järjestettävälle oikeudenkäynnille on varattu alkajaisiksi sata istuntopäivää, jotka ulottuvat aina vuoden 2024 puolelle.
Wirecardin loppu koitti kesäkuussa 2020, kun yhtiö joutui myöntämään, että 1,9 miljardia euroa, joiden piti olla yhtiön tileillä, ei ollut olemassakaan.
Missä olet, Jan Marsalek?
Ex-toimitusjohtaja Braun on kiistänyt syyllistyneensä mihinkään rikoksiin. Braun syyttää kaikesta yhtiön itävaltalaista kakkosmiestä, Jan Marsalekia. Marsalek ei kuitenkaan ole nyt vastaamassa syytteisiin, koska hän katosi kuin tuhka tuuleen, kun Wirecardin loppu koitti. Interpolin etsintäkuulutus ei ole tuottanut tietoja hänen olinpaikastaan.
Marsalekin toiminta herätti huomiota jo ennen skandaalin puhkeamista. Hänellä kerrotaan olleen kahdeksan passia ja hän käytti viestintäänsä salattua viestipalvelu Telegramia. Hän ei suorittanut koskaan koulujaan loppuun, mutta päätyi Wirecardin palvelukseen pian sen perustamisen jälkeen ja nousi yhtiön kakkoseksi.
Tehtävässään Marsalek verkottui maailman mahtimiesten kanssa ja tapasi muun muassa Ranskan ex-presidentti Nicolas Sarkozytä, ukrainalaista oligarkkia Dmytro Firtashia ja amerikkalaista pornomoguli Hamid Akhavania.
Hänellä on epäilty olevan yhteyksiä Venäjän tiedustelupalveluihin ja hänen uskotaan paenneen Venäjälle kuplan puhkeamisen jälkeen. Marsalekin uskotaan nykyään asuvan Moskovassa, Kremlin suojissa ja uuden identiteetin turvin.
Braunin käsienpesu ja Marsalekin syyttäminen kaikesta ei kuitenkaan ole vakuuttanut kaikkia. Entinen yhtiön työntekijä kertoi Saksan liittopäivien kuulemisessa, ettei Wirecardissa tapahtunut mitään ilman että Braun tiesi siitä.
– Wirecardin muovasi Markus Braun, ja hän muovasi myös yhtiön kulttuurin. Hän päätti kaikesta, sanoi Rainer Wexeler.
Saksalaisilta syyttäjiltä meni lähes kaksi vuotta selvittää monimutkaista vilunkiverkkoa, jossa oli mukana Wirecardin tytäryhtiöitä ja kumppaneita ympäri maailman.
Syyttäjien mukaan syytetyt esittelivät "virheellistä" tulostietoa vuosilta 2015–18, joihin sisältyi tekaistuja liikevaihtolukuja ja voittoja kumppaniyhtiöiltä Dubaissa, Filippiineillä ja Singaporessa. Väärennetyillä asiakirjoilla Wirecard saatiin näyttämään menestyvämmältä kuin mitä se todellisuudessa oli.
Petosten uhrien joukossa ovat pankit ja sijoittajat, jotka rahoittivat Wirecardia yli kolmen miljardin euron edestä.
Vuonna 1999 perustettu yhtiö aloitti taipaleensa tähtiin välittämällä porno- ja uhkapeliverkkosivuille meneviä maksuja. Sittemmin siitä kehittyi kunniallinen digitaalisten maksujen välittäjä, joka sysäsi perinteikkään Commerzbank-pankin pois Saksan suuryritysten DAX 30 -indeksistä.
Kun romahdus tuli, Wirecardista tuli historian ensimmäinen DAX 30 -listattu yhtiö, joka on hakeutunut maksukyvyttömyysmenettelyyn. Yhtiön osake romahti näyttävästi yli 100 eurosta noin 1,60 euroon. Parhaina aikoinaan Wirecardin pörssiarvo nousi 24 miljardiin euroon, suuremmaksi kuin Saksan suurpankki Deutsche Bankin.
Tarina kääntyi Netflix-dokumentiksi
Wirecardin tuho kääntyi aiemmin tänä vuonna myös tv-dokumentiksi, jonka tuotti suoratoistopalvelu Netflix. Dokumentissa kuvataan, miten Financial Times -lehden toimittajat jahtasivat yhä erikoisemmaksi kääntyvän tarinan taustoja Saksassa, Singaporessa ja Filippiinien maaseudulla.
Yhtiön ympärillä pyöri huhuja väärinkäytöksistä jo pitkään ennen romahdusta. Ammattimaiset lyhyeksi myyjät syynäsivät yhtiötä monesti ja epäilivät sitä yliarvostetuksi.
Toden teolla ongelmat alkoivat Financial Timesin artikkelisarjasta vuonna 2019, joissa lehti kirjoitti väärinkäytöksistä Wirecardin Aasian-yksiköissä. Aluksi Wirecard pystyi puolustautumaan syytöksiä vastaan ja Saksan finanssivalvonta aloitti tutkinnan Financial Timesin toiminnasta.
Romahdus tapahtui kesäkuussa 2020, kun yhtiön pitkäaikainen tilintarkastaja EY ilmoitti löytäneensä Wirecardin tileistä 1,9 miljardin euron montun. Rahojen piti olla talletettuna kahteen filippiiniläiseen pankkiin. Filippiinien keskuspankki kuitenkin ilmoitti, ettei rahoja ollut koskaan siirretty maahan ja pankit BDO ja BPI kiistivät olleensa tekemisissä Wirecardin kanssa.
Myös EY on ryvettynyt jupakassa, ja noin 30 000 piensijoittajaa vaatii yhtiöltä miljardien korvauksia siitä, että heitä johdettiin harhaan yhtiön todellisesta arvosta.
Pian tämän jälkeen Wirecard ajautui maksukyvyttömäksi. Dramaattinen romahdus järkytti Saksaa ja johti uudelleenjärjestelyihin maan finanssivalvonnasta vastaavassa BaFinissa. Tuolloin valtiovarainministerinä toiminut Olaf Scholz totesi, ettei skandaalilla ole vertaistaan Saksan sodanjälkeisessä historiassa.
Nolo loppu ryvetti myös silloisen liittokansleri Angela Merkelin mainetta. Hän oli lobannut Wirecardin puolesta Kiinan-matkallaan vielä vuonna 2019, kun mediassa alkoi jo levitä vakavia epäilyjä yhtiöstä.
Liittopäivien kuulemisessa viime vuonna Merkel kuitenkin piti kiinni näkemyksestään, ettei siinä vaiheessa ollut syytä epäillä Wirecardia vakavista väärinkäytöksistä.