Jehovan todistajista eronnut esikoiskirjailija Camilla Nissinen, 34, sairastui teini-iässä bulimiaan – ”Piti valita, aionko sairastaa vai saada elämän, jossa on muutakin kuin ruoka”

Joensuulainen Camilla Nissinen, 34, tunsi koulussa olonsa ulkopuoliseksi. Hän ei viettänyt joulua, mennyt kavereiden syntymäpäiville tai kotibileisiin.

– Kun tapahtui jotain mukavaa, en saanut osallistua, tuore esikoiskirjailija kertoo.

Kiellot johtuivat siitä, että Nissinen kasvoi Jehovan todistajiin kuuluvaan perheeseen. Linjaus oli, että ystävät hankitaan seurakunnan sisältä. Vaikka Nissistä ei kiusattu koulussa, häntä hävetti olla erilainen.

– Pelkäsin, että selitän uskonnosta väärin. Toisaalta olisi pitänyt olla iloinen siitä, että pääsen todistamaan luokkakaverille, mutta samalla se nolotti.

Lapsena Nissinen oli vakuuttunut, että Jehovan todistajien uskonto on ainoa oikea. Hänen kokemuksensa mukaan siinä on lapsen kannalta hyviäkin asioita.

– Seurakunnat, joissa olen ollut, ovat olleet lämminhenkisiä. Asioita tehtiin paljon yhdessä.

Uskonto antoi Nissisen mielestä hyvät elämänarvot. Lapsuudenkodissa korostettiin, että pitää olla rehellinen ja toisia on kohdeltava hyvin. Opetuksissa on Nissisen mielestä lapsen kehityksen kannalta myös haitallisia asioita.

Jehovan todistajat uskovat, että Harmagedonissa, lopun aikojen taistelussa, pahat ihmiset tuhoutuvat. Nissiselle oli lapsena pelottavaa ajatella, että kaikki Jehovan todistajien ulkopuoliset ovat pahoja.

– Kun olin lapsi, opetettiin, että demonit voivat vaikuttaa ihmisten elämään ja ne hyökkäävät Jumalan palvojia vastaan.

Lukioiässä Nissistä alkoi mietityttää, ovatko opetukset terveitä. Heräämiseen vaikuttivat psykologian, biologian ja filosofian kurssit. Elämään syntyi ristiriita.

– Pyrin työntämään ajatuksen pois. Se johtui tiedosta, että jos Jehovan todistajista lähtee pois, menettää paljon. En uskaltanut ajatellakaan vaihtoehtoa, että uskomukset eivät olisikaan totta.

Nissinen yritti kaikkensa, että usko säilyisi. Oli raastavaa aikaa, kun hän harkitsi pitkään, lähteäkö vai jäädä. Hänestä tuntui pahalta olla uskonnossa, jonka arvojen takana ei voinut seistä. Lopulta vuonna 2015 yliopisto-opintojen aikaan ristiriita voimistui ja Nissinen erosi Jehovan todistajista.

Jehovan todistajien toiminta tuntui Nissisestä monelta osin epäeettiseltä. Räikeimpiä epäkohtia ovat hänen mielestään seurakunnan sisäisen kriittisen ajattelun kieltäminen sekä erotettujen ja eronneiden kohtelu. Ohjeistus on, että yhteisöstä lähteneiden kanssa ei saa olla missään tekemisissä, vaikka olisi samaa perhettä.

– Kaikki seurakunnassa olevat ihmiset hylkäävät absoluuttisesti. Eron jälkeen minua ei haluttu enää tervehtiäkään.

Aviomieheni kanssa olemme sopineet, että en käy ruokakaupassa, koska en osaa.

Jehovan todistajat on myös patriarkaalinen yhteisö. Nissisen mukaan uskontoon ei liity naisen alistamista tai väkivaltaa, mutta naisen rooli on kapea.

– Nainen ei pysty etenemään hengellisesti. Vain miehiä nimitetään seurakunnan vanhimmiksi ja muihin vastuutehtäviin. Alkoi mietityttää, miksi sukupuoleni määrittää, millaisia asioita saan tehdä.

Bulimiaan Camilla Nissinen sairastui 15 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun epäilys uskontoa kohtaan heräsi. Nissinen lajitteli ruokia sallittuihin ja ei-sallittuihin. Hän valitsi syötävää sen mukaan, mitä on helppo oksentaa. Sairaus räjähti käsiin, kun hän muutti ylioppilaaksi valmistuttuaan Lappiin tekemään uskontyötä. Hän laihdutti, söi ja oksensi jatkuvassa kierteessä.

– Ensimmäisillä lomillani menin käymään kotona. Vanhempani ilmoittivat, että en voi lähteä takaisin. Jos lähden, kuolen. Jouduin sairaalaan seitsemäksi kuukaudeksi.

Nissinen aloitti yliopisto-opinnot Joensuussa mutta joutui pian jälleen sairaalaan, tällä kertaa kahdeksaksi kuukaudeksi.

– Sairaalassa oli raskasta laitostumisen vuoksi. Päivät pyörivät sairaalan rutiinien ja ruoan ympärillä. Minulla oli pakonomaisia ajatuksia kehostani ja ruoasta.

Tie kohti terveempää keho- ja ruokasuhdetta on ollut pitkä. Nissinen kertoo, että vuodesta 2017 hän on ollut verrattain terve.

– Olin sairastanut niin kauan, että minun piti valita, aionko sairastaa loppuelämäni vai haluanko saada vielä sellaisen elämän, jossa on muutakin kuin ruoka.

Itsensä punnitseminen oli lopetettava ja oli opeteltava, että ruoasta on sallittua saada mielihyvää. Ruoan kanssa ei ole täysin helppoa vieläkään.

– Esimerkiksi aviomieheni kanssa olemme sopineet, että en käy ruokakaupassa, koska en osaa. Haahuilen ja ahdistun vaihtoehdoista, kun listassa ei lue, minkä merkkistä riisiä kuuluu ottaa.

Paranemisprosessissa auttoi, että Nissinen hylkäsi ajatuksen pakonomaisesta kaloreja kuluttavasta liikunnasta ja käy pitkillä kävelylenkeillä vain, koska se on mukavaa.

Nissinen kokee, että sairastumiseen vaikutti laihuutta ihannoiva yhteiskunnallinen ympäristö, jossa hän kasvoi.

– Sekin vaikutti, että olen persoonaltani täydellisyyteen pyrkivä. Kun painon pudottamisesta ja laihuudesta saa fiksaation, sairastumiseen ei paljon muuta tarvita.

Hän toivoo, että kukaan ei puhuisi koostaan rumasti, vaan omasta kehosta oltaisiin ylpeitä ja sitä osattaisiin arvostaa. Hän korostaa, että erityisesti teini-ikäisten kanssa kehopuheeseen kannattaa kiinnittää huomiota.

– Joku saattaa ajatella, että laihuudesta kommentoiminen on kehumista. Se voi olla nuorelle vääränlainen signaali. Jätettäisiin kehoa arvottavat kommentit pois. Siihen olen itse pyrkinyt ja toivon, että oman lapseni kanssa osaan noudattaa.

Sairauden ja uskonnon synnyttämistä ajatusmalleista on ollut hankalaa päästää irti, ja se on vaatinut terapiaa. Erityisen raskas on oppi siitä, että Jumala tarkkailee ihmisiä koko ajan ja teot joko ilahduttavat tai pahoittavat hänen mielensä.

– Syyllistyn helposti ja kannan huonoa omaatuntoa asioista, joista ei tarvitsisi.

Nissinen huolehtii, että ei siirtäisi samankaltaista ajatusmaailmaa tyttärelleen. Äitiys on korostanut varsinkin eronneiden ja erotettujen karttamisen mielettömyyttä.

– Kun sain lapseni ensimmäisen kerran syliini, ajattelin että ei ole mitään sellaista asiaa, jonka takia voisin hänet hylätä, Nissinen sanoo ja herkistyy.

Vaikka Nissinen menetti uskonnosta eroamisen myötä paljon, hän sai tilalle hyvän omantunnon ja rauhan itsensä kanssa.

– Helpotti oloa, kun varmistui, että tein kuten piti. Nyt minulla on perhe ja ystäviä. Iloa tuottaa ihan jo tervehtyminen siihen pisteeseen, että pystyn tekemään kivaa työtä.

Elämän mullistukset ajoivat kirjoittamaan. Nissinen pohti paljon lapsuuttaan ja Jehovan todistajien vaikutusta häneen. Meitä vastaan rikkoneet -romaania kirjoittaessa helpotti, että hän kirjoitti fiktiivisestä lapsesta, vaikka hyödynsikin omia kokemuksiaan.

– Silja yrittää täyttää kaikki uskonnon odotukset ja haluaisi miellyttää Jumalaa. Kun hän huomaa, että ei onnistukaan, hän alkaa kipuilla asian kanssa.

Viime aikoina on keskusteltu paljon autofiktiosta sekä toden ja fiktion erottamisesta kirjallisuudessa. Nissinen toivoo ihmisten muistavan, että päähenkilön elämä ei ole yhtä kuin kirjailijan elämä.

– Ymmärrän, että tosi ja fiktio lukijan silmissä saattaa hämärtyä, kun kirjailijalla on aiheesta omakohtaista kokemusta. Minäkin olen saanut kommentteja, että teinkö oikeasti noin.

Nissinen on saanut kirjasta palautetta, että sen jälkeen lukija ymmärtää Jehovan todistajista eroamista ja syömishäiriötä paremmin.

– Olen liikuttunut, kuinka jotkut entiset Jehovan todistajat ovat kertoneet, että heistä tuntuu kuin heidän lapsuutensa on nyt saanut äänen. Olen tavoittanut tekstillä jotain, mihin pyrinkin. Nämä ovat aiheita, joista ei välttämättä ole helppo aina puhua.

Esikoiskirjailija

Camilla Nissinen

Joensuulainen esikoiskirjailija. Työskentelee Joensuun pääkirjastossa pedagogisena informaatikkona. Syntynyt vuonna 1988. Kotoisin Pohjois-Savosta.

Valmistunut filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta.

Asunut Joensuussa vuodesta 2010. Perhe: aviomies Ville ja 1-vuotias tytär. Harrastaa lukemista, käsitöitä ja askartelua.

Esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet (Tammi) julkaistiin elokuussa 2022.

Erosi Jehovan todistajista vuonna 2015 ollessaan 27.

Sairastui teini-iässä bulimiaan, jonka takia vietti sairaalassa yhteensä 1,5 vuotta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka