Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Scholzin hallitus kääntää Saksaa vasemmalle, mutta vain hitusen – "Aika moneen kohtaan hallitusohjelmassa CDU voisi laittaa nimensä alle"

Scholzia on kuvailtu Merkelin kaltaiseksi pragmaattiseksi ja kompromissikykyiseksi johtajaksi. AFP / LEHTIKUVA

Anssi Rulamo / STT

Saksassa oltiin keskiviikkona suuren muutoksen äärellä, kun Angela Merkelin 16-vuotinen liittokanslerikausi päättyi, ja valtaan nousi sosiaalidemokraattien (SPD) Olaf Scholz. 63-vuotias Scholz vannoi virkavalansa sen jälkeen, kun Saksan valtiopäivillä 395 edustajaa 707:stä äänesti hänen valintansa puolesta.

Muutos on kuitenkin jossain määrin enemmän henkinen ja symbolinen kuin konkreettinen. Asiantuntijat näkevät SPD:n, vihreiden ja liberaalipuolue FDP:n muodostaman hallituskoalition monessa suhteessa edustavan jatkuvuutta Merkelin aikaan nähden.

– Jo vaalikampanjassa kampanjoitiin jatkuvuuden puolesta. Saksan poliittista kulttuuria, erityisesti sen EU-politiikkaa, on muutenkin leimannut tietynlainen vakauden ja pysyvyyden etsintä, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettinen.

– Henkisesti se on aika iso muutos Saksalle, mutta politiikan suunnan suhteen on vaikea nähdä mitään dramaattista muutosta, sanoo kansainvälisen politiikan professori Henri Vogt Turun yliopistosta.

Vogtin mielestä Merkelin väistyminen itsessään on suurin mullistus. Vaikka Merkelin puolue kristillisdemokraatit (CDU/CSU) olisi jatkanut hallitusvastuussa, olisi se tapahtunut ilman Merkeliä, joten Saksa olisi joka tapauksessa nyt murroskohdassa.

– Näyttää siltä, että tässä tasapainotellaan uuden ja vanhan välillä, Eurooppa-tutkimuksen erikoistutkija Kimmo Elo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta sanoo.

Investointihalua aiempaa enemmän

Kristillisdemokraatit oli ollut vallassa 16 vuotta, ja viimeiset kahdeksan vuotta se hallitsi koalitiohallituksessa yhdessä SPD:n kanssa. Vaikka CDU jäi nyt pitkästä aikaa oppositioon, mistään terävästä käännöksestä vasemmalle ei voi puhua.

– Jos lukee hallitusohjelmaa, niin kyllä aika moneen kohtaan myös CDU/CSU voisi laittaa nimensä alle, Vogt tuumii.

Hallitusohjelmassa on tiettyjä painotuksia, jotka kielivät erosta aiempaan. Minimipalkkaa nostetaan tuntuvasti, ja sosiaaliturvaa uudistetaan. Uudella hallituksella on myös selvästi enemmän haluja mittaviin investointeihin.

– Merkelin aikakausi oli aika varovaista investointipolitiikan suhteen. Saksassa korjausvelka infrastruktuurin ja koulutuksen ja digitalisaation suhteen ehti kasaantua, Miettinen sanoo.

– Vahva valtiollisten investointien myönteisyys paistaa hallitusohjelmasta läpi. Mutta tietysti pandemiasta toipuminen on niin erityinen tilanne investointien suhteen, että jokainen hallituskoalitio käyttäisi investointeihin aika paljon, Vogt arvioi.

Investointien puute viime vuosina on Vogtin mukaan Saksan taloudelle merkittävä haaste.

– Julkinen infrastruktuuri keskimäärin ei pärjää pohjoismaiselle infralle. Julkiset laitokset, koulut, sairaalat, kyllä siellä on merkittäviä investointitarpeita.

Erityisenä haasteena on se, että Saksa on jäänyt jälkeen digitalisaatiossa ja sähköisten palveluiden saatavuudessa, vaikka onkin Euroopan talouden jättiläinen. Vogtin mielestä modernisaation ajatus painottuu vahvasti uuden hallituksen linjauksissa.

– Ajatus, että olemme jääneet jälkeen erityisesti digitalisaatiossa, tulee ehkä vahvemmin tässä kuin se olisi tullut CDU:n aikana.

Liberaalien ään i kuuluu hallituksessa

Liberaalit varmistivat hallitusneuvotteluissa sen, ettei Saksan politiikkaa lähtenyt enempää punavihreään suuntaan. Yleisesti katsotaan, että liberaalit saivat hallitusohjelmaan suhteessa eniten omia tavoitteitaan.

– Liberaalien asema suhteessa vaalitulokseen on yllättävänkin vahva, sanoo Elo.

– Kyllä tässä erityisesti talouspolitiikassa liberaalien kädenjälki näkyy enemmän kuin muiden puolueiden. Erityisesti vihreiden katsotaan aika pitkälti epäonnistuneen.

Liberaalien vaikutus näkyy muun muassa siinä, että ajatus EU:n yhteisestä elpymisvälineestä jonkinlaisena pysyvänä välineenä haudattiin, ja Saksa pysyi sitoutuneena perustuslailliseen velkaantumisrajoitteeseensa.

Liberaalien puheenjohtaja Christian Lindner sai myös keskeisen valtiovarainministerin salkun ja pystyy sitä kautta ohjaamaan merkittävällä tavalla hallituksen politiikkaa.

Elon mukaan SPD:llä ja vihreillä voi olla painetta saada omia projektejaan nopeasti liikkeelle, koska puolueiden sisällä ei ole oltu erityisen tyytyväisiä neuvoteltuun hallitusohjelmaan. Etenkin vihreille ilmastotavoitteiden saaminen läpi on keskeistä ja tärkein onnistumisen mittari.

SPD:lle ja vihreille olisi myös tärkeää, ettei liberaalit pääse liikaa määräämään tahtia hallituksen sisällä. Tässä suhteessa odotettavissa on jännitteitä hallituskumppanien välille.

Hallituksen akuutein haaste on koronapandemia, ja sen suhteen hallituksessa näyttäisi olevan melko hyvä yhteisymmärrys.

Asiantuntijat varovaisen toiveikkaita uuden koalition suhteen

SPD:n, vihreiden ja FDP:n "liikennevalokoalitiota" ei ole aikaisemmin kokeiltu Saksassa liittovaltiotasolla. Ylipäätään kolmen puolueen koalitiohallituksiin ei ole Saksassa totuttu.

– On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi toimintatavat muodostuvat, koska Saksassa tämä on aivan uudenlainen tilanne. Kompromisseihin ei ole totuttu samassa määrin. Suomessahan olemme pitkään tottuneet siihen, että meillä on jopa kuuden puolueen hallituksia hyvin erilaisilla ideologisilla taustoilla, Miettinen muistuttaa.

Miettisen mielestä koalition toimivuutta voi edistää se, että puolueilla vaikuttaa olevan varsin hyvä yhteisymmärrys siitä, mitkä ovat Saksan keskeisiä haasteita.

– Ehkä suurimmat erimielisyydet liittyvät siihen, lähdetäänkö ilmasto- ja investointipolitiikkaa tekemään enemmän valtiovetoisesti julkisen sektorin kautta, vai esimerkiksi helpottamalla yksityisen sektorin sääntelyä, mikä on erityisesti liberaalipuolueen agendalla. Nämä keinot varmasti jakavat puolueita, mutta tilannekuvasta on nähdäkseni olemassa jonkinlainen yhteisymmärrys.

Elo huomauttaa, että kolmen puolueen hallitusneuvottelut vedettiin läpi varsin ripeässä tahdissa.

– Monet asiantuntijat arvioivat, että ne olisivat kestäneet paljon pidempään. Siinä mielessä näyttää, että olisi löydetty ainakin kohtuullisen hyvin yhteinen sävel.

Myös Vogt on melko optimistinen sen suhteen, että uusi hallitus on vakaa ja toimintakykyinen. Puolueet ovat korostaneet hallitusneuvottelujen sujuneen yllättävänkin hyvässä ilmapiirissä.

– Toistaiseksi se näyttää aika hyvältä. Saksassa on vuosia jo jouduttu varautumaan siihen, että tämäntyyppinen koalitio tulee, ja sitä on sitten paikallisilla tasoilla kokeiltu. Se hyppäys siinä suhteessa ei kuitenkaan ole kauhean iso.

Jännitteitä voi kuitenkin tulla esiin, kun käytännön hallitustyö alkaa. Monet hallitusohjelman suurista tavoitteista on muotoiltu sen verran yleisluontoisesti, että se jättää paljon tilaa poliittisille väännöille.

EU-politiikan iso suunta ei muutu

EU:n ja euroalueen suurimpana taloutena Saksalla on luonnollisesti keskeinen rooli myös Euroopan kehityksessä. EU-politiikassakaan ei kuitenkaan ole odotettavissa suuria muutoksia, vaan jatkuvuus korostuu siinäkin.

Hallitusohjelmaan tehtiin kuitenkin joitakin mielenkiintoisia kirjauksia. Siinä esimerkiksi linjataan, että EU:ta tulisi kehittää liittovaltioksi. Se tarkoittaa Saksassa kuitenkin hieman eri asiaa kuin suomalaisessa liittovaltiokeskustelussa.

– Suomessa liittovaltiokeskustelu ymmärretään usein vallan keskittämisenä Brysselin instituutioihin, kun taas saksalaisessa keskustelussa federalismista painottuu selkeämpi vallanjako liittovaltion ja osavaltioiden välillä. Tämä johtuu Saksan omasta poliittisesta järjestelmästä, Miettinen kertoo.

Miettisen mukaan Saksassa näyttää muuttuneen EU-politiikassa myös suhtautuminen EU:n perussopimuksiin, ja Saksa vaikuttaisi olevan valmis tarkastelemaan ja uudistamaan niitä.

Elo kuitenkin katsoo, että esimerkiksi liittovaltiotavoitteiden eteenpäin vieminen tällä neljän vuoden hallituskaudella ei ole millään tavalla realistista.

– Puhutaan ehkä 10–15 vuoden skenaariosta. Tavoite sinänsä on mielenkiintoinen, että se on sinne laitettu.

Uusi hallitus on myös vahvasti sitoutunut Euroopan strategiseen autonomiaan, eli suurempaan riippumattomuuteen Yhdysvalloista.

Euroalueen varjeleminen edelleen etusijalla

Käytännön muutoksena voi näkyä, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron löytää Saksasta aiempaa enemmän tukea visioilleen eurooppalaisen yhteistyön tiivistämisestä. Saksan yhteistyö on Macronille tärkeää, kun vuonna 2022 häämöttävät sekä Ranskan EU-puheenjohtajuuskausi että Ranskan presidentinvaalit.

– Saksa on ollut aika haluton edistämään näitä Macronin aloitteita. Saksassakin on noussut viime vuosina ajatus, että kaikkiin Ranskan aloitteisiin ei enää voi sanoa ei, vaan kompromisseja pitäisi pystyä tekemään uudenlaisilla aloilla, Miettinen sanoo.

Saksalle on myös Miettisen mukaan tärkeää, ettei se jää hallitsemaan yksin euroalueen pohjoista blokkia tai tiukan talouskurin blokkia Ranskan ja Italian yhteistyön tiivistyessä. Periaatteellisen talouskurilinjan Saksa hylkäsi jo eurokriisin aikana kymmenen vuotta sitten.

Euroalueen rakenne on Saksan talouden kilpailukyvylle edullinen, joten euroalueen koossa pysyminen on Saksalle ykkösprioriteetti.

– Saksa on valmis tekemään pitkällekin meneviä kompromisseja, siellä riski euroalueen fragmentoitumisesta tai jopa sen hajoamisesta nähdään eri tavalla kuin meillä Suomessa, Miettinen sanoo.

Koko Euroopan kannalta kiinnostava kysymys on, millainen johtaja Olaf Scholzista tulee Saksalle ja Euroopalle. Merkel on ollut keskeinen hahmo monien Euroopan kriisien ratkaisemisessa, eikä hänen saappaidensa täyttäminen ole helppoa.

Vaikka Scholzia on kuvailtu hieman Merkelin tyyppiseksi pragmaattiseksi poliitikoksi, on hänellä vielä varsin niukasti näyttöjä kansainväliseltä näyttämöltä.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka