Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Putinilta ja Venäjän hallinnolta puuttuu strategia, arvioi KGB-miesten valtaannoususta kirjan kirjoittanut brittitoimittaja

Toimittaja Catherine Belton asui Venäjällä vuodet 1998–2014 ja toimi pitkään Financial Timesin Moskovan-kirjeenvaihtajana. MIKKO STIG / LEHTIKUVA

Anssi Rulamo / STT

Catherine Beltonia harmittaa Venäjän nykytila. Maata läheltä koko aikuisikänsä seurannut brittitoimittaja katsoo, että Venäjästä olisi voinut rakentaa menestyvän, kilpailukykyisen ja monipuolisen modernin talouden.

Valtaan Moskovassa nousivat kuitenkin vuosituhannen vaihteessa Vladimir Putin ja häntä ympäröivät muut entiset turvallisuuspalvelu KGB:n miehet. Heidän ajattelussaan tällaiselle ei ollut tilaa.

– He kantavat edelleen kaunaa Neuvostoliiton kaatumisesta ja halusivat tehdä Venäjästä taas suurvallan. Ainoa tapa, jonka he tiesivät, oli yrittää murentaa länttä ja omia vastustajiaan sen sijaan, että he olisivat rakentaneet vahvan talouden, Suomessa käymässä oleva Belton sanoo STT:lle.

– Joku muu johtaja olisi voinut tehdä Venäjästä suurvallan rakentamalla kilpailukykyisen talouden. Mutta he palasivat KGB:ssä 1970- ja 1980-luvuilla oppimiinsa kikkoihin eli rahavirtojen hallitsemiseen ja vastustajiensa nakertamiseen niiden avulla. Eräs entinen ministeri sanoi minulle, että tätä saa, kun entinen KGB on vallassa: he eivät osaa muuta kuin pyörittää pimeitä operaatioita.

Belton asui Venäjällä vuodet 1998–2014 ja toimi pitkään Financial Timesin Moskovan-kirjeenvaihtajana. Hänen vuosia kirjoittamansa ja viime vuonna ilmestynyt kirja Putinin Venäjästä julkaistaan perjantaina suomeksi käännettynä nimellä Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan.

Kirjassa hän kuvailee yksityiskohtaisesti Putinin ja muiden entisten turvallisuuspalvelumiesten nousua Neuvostoliiton raunioista valtaan Venäjällä. Belton kuvaa tarkasti tapaa, jolla Putinin lähipiireineen otti haltuunsa Venäjän talouden ja on käyttänyt rahavirtojen hallintaa ensin vahvistaakseen omaa asemaansa vallankahvassa ja sen jälkeen yhä enenevissä määrin lisätäkseen vaikutusvaltaansa ulkomailla, esimerkiksi Euroopan maiden politiikassa.

Länsi havahtui Venäjän muutokseen liian myöhään

Belton jakaa monien Venäjä-asiantuntijoiden käsityksen siitä, että länsi oli naiivi Venäjän suhteen 1990-luvulla. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa monien ajatus oli, että köyhtyneen Venäjän aika suurvaltana oli auttamattomasti ohi, eikä sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla osaksi länsijohtoista sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Samalla länsi jätti Venäjän toiveet lähes tyystin huomiotta ja katkeroitti entisestään entisiä KGB-miehiä.

– Lännen ajattelu oli itsetyytyväistä ja ylimielistä, ja elämme nyt niiden seurauksien kanssa.

Lännessä havahduttiin liian myöhään siihen, mihin suuntaan Venäjä oli menossa ja etenkin tapaan, jolla Kreml kutoi rahavirtojen avulla vaikutusvallan verkkoja lännessä. 2000-luvun alussa lännen tiedustelupalvelut olivat lähes täysin keskittyneitä terrorismin uhkaan, ja heikkona pidetty Venäjä sai rauhassa toteuttaa suunnitelmiaan.

– Nyt siihen on jo melkeinpä liian myöhäistä puuttua. Nämä verkostot ovat niin syvään juurtuneita esimerkiksi Britannian taloudessa, että niiden purkaminen on melkein mahdotonta.

Beltonin mielestä lännessä pitäisikin olla nyt hyvin tietoisia Venäjän vaikuttamisyrityksistä ja venäläiseen rahaan liittyvistä riskeistä. Hän pitää esimerkiksi Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta virheenä, koska se antaa Kremlille liikaa vaikutusvaltaa Euroopassa.

Belton sanoo, että hän itsekin tajusi Venäjän muutoksen kunnolla vasta vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin.

– Naamiot putosivat kertarysäyksellä.

Ratkaisevat hetket 90-luvun lopussa

Venäjän päätyminen autoritaariseksi lännen viholliseksi ei Beltonin mielestä ollut itsestäänselvyys, ja 1990-luvun kaaoksessa oli monia hetkiä, jolloin maa olisi voinut lähteä erilaiselle polulle.

Ratkaisevat hetket koettiin 1990-luvun lopussa, kun presidentti Boris Jeltsin lähipiireineen etsi turvallista tapaa luopua vallasta. Venäjän talouden surkea tila ja erilaiset korruptioskandaalit olivat heikentäneet Jeltsinin suosiota, ja vuoteen 1999 tultaessa hänen liikkumavaransa oli käynyt vähiin.

Beltonin mukaan Jeltsinin oli käytännössä pakko siirtää valta vuosituhannen vaihteessa turvallisuuspalvelutaustaisille voimille, mutta hänellä oli valinnanvaraa sen suhteen, kenestä tulisi hänen vallanperijänsä.

– He sattuivat valitsemaan Vladimir Putinin, jonka he katsoivat kaikkein uskollisimmaksi, joka ei hyökkäisi heitä vastaan ja laittaisi heitä vankilaan. Hänen piti olla nuori ja edistysmielinen, mutta he valitsivatkin vaihtoehdoista kaikkein häikäilemättömimmän, Belton taustoittaa.

Muut vaihtoehdot olisivat Beltonin mukaan olleet liberaalimpia tai ainakin vähemmän kovaotteisia. Pietarin KGB:n edustajilla, joihin Putinkin kuului, oli kuitenkin ollut tietynlaisen alemmuuskompleksin takia paljon häikäilemättömämpi tyyli kuin pääkaupunki Moskovan hienostuneemmalla turvallisuuseliitillä.

Putinin hallinto ei ole ratkaissut visaisinta pulmaansa

Belton katsoo Venäjän nykytilan osoittavan, että Putinilta puuttuu tulevaisuudenvisio maalleen.

– Hän on erittäin hyvä taktikko, mutta en usko että hänellä on mitään suurta strategiaa, koska muuten Venäjän talous ei olisi tällaisessa umpikujassa, Belton sanoo.

– Hän on kyllä hyvin fiksu ja älykäs, eikä meidän pitäisi aliarvioida häntä, mihin olemme usein syyllistyneet.

Belton pitää hyvänä esimerkkinä Putinin hallinnon strategian puutteesta sitä, ettei se ole onnistunut ratkaisemaan pulmaa Putinin seuraajasta presidenttinä.

– Se on kuitenkin heidän suurin ja välittömin haasteensa. He eivät tiedä, miten tehdä se ilman että vaarantaisivat itsensä, koska he ovat tehneet niin paljon pahaa kahmiessaan valtaa, että vallansiirrosta on tullut todella vaikeaa, Belton näkee.

– Putin on ollut 20 vuotta vallassa, olen varma että hän on aika väsynyt, hänen tehtävänsä on vaativa. Hän haluaisi varmaan jo luopua siitä, mutta miehet hänen ympärillään eivät voi sallia sitä, koska he eivät halua vankilaan. Niinpä he ovat päätyneet kikkailemaan perustuslain kanssa niin, että Putin voi pysyä vallassa 2036 asti, mutta en usko, että hän pysyy, koska hän on sitten jo liian vanha. He eivät ole vieläkään ratkaisseet vallanvaihtoa, mikä tarkoittaa, että heillä ei ole minkäänlaista strategiaa.

Moskovan bisnesmiehet tyytymättömiä Kremliin

Putinin valta sementoitui 2000-luvulla, kun öljyn hinta oli huipussaan ja venäläisten elintaso nousi kohisten. Nuo vuodet ovat kuitenkin jääneet kauas taakse.

Putinin ja hänen lähipiirinsä kyvyttömyys uudistaa Venäjää näkyy siinä, ettei maan talous ole kasvanut 10 vuoteen, ja venäläisten reaalitulot ovat laskeneet ja ostovoima heikentynyt. Monet Beltonin tuntemat Moskovan bisneseliitin jäsenet ovat turhautuneita tilanteeseen ja olisivat toivoneet Venäjälle läheisempiä suhteita lännen kanssa.

Kremlillä ei kuitenkaan ole halua talousuudistuksiin, koska talous on nyt täysin Putinia lähellä olevan eliitin hallussa ja uudistukset murentaisivat heidän omaa valtaansa.

Toisinajattelijoilta on myös viety opposition ja kansalaisjärjestöjen yhä kovakouraisemman nujertamisen myötä lähes kaikki kanavat kritiikin esittämiseen, joten Belton ei ole optimistinen lähivuosien suhteen. Äskettäiset duuman vaalit osoittivat entistä vahvemmin, kuinka pitkälle Kreml on valmis menemään hiljentääkseen kaiken kritiikin.

Hän uskoo, että Venäjä jatkaa nykyisellä linjallaan ainakin niin kauan, kun energian hinta pysyy korkealla. Valtiolla on suurista taloudellisista ja väestörakenteeseen liittyvistä haasteista huolimatta riittävästi tuloja, jotta se selviää jotenkuten sosiaalimaksuista ja valtaosa kansasta pysyy poliittisesti passiivisena.

– Minulla on mielessäni yksi syy toivoon: Moskovan liike-elämän edustajat, jotka ovat tyytymättömiä. Jossain kohtaa he löytävät keinon muutokseen, en vain tiedä, mikä se olisi tai milloin se tapahtuu.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka