Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Liberian sotarikosoikeudenkäynnissä aikamatkaillaan vuosien välillä – puolustuksen mielestä kotimaassa olisi ehkä jo turvauduttu lisätoimiin

Liberian sotarikosoikeudenkäynnissä aikamatkaillaan vuosien välillä. Aluesyyttäjä Matias Londen (vas.), valtionsyyttäjä Tom Laitinen ja käräjätuomari Kirsi Kännö Liberian Monroviassa, taustalla rikosylikonstaapeli Mikael Vairio. Anne Salomäki / LEHTIKUVA

Anne Salomäki / STT

Mikä vuosi? Kuka kuoli? Näitkö vai etkö nähnyt? Sillan alle vai katolle?

Pirkanmaan käräjäoikeuden sotarikosoikeudenkäynnissä sekä syyttäjällä että puolustajalla on täysi työ saada selville, mitä Liberian sisällissodan aikaan oikein on tapahtunut – ja erityisesti milloin. Todistajien kuuleminen alkoi Liberiassa tiistaina, mutta kuulemiset ovat edenneet hitaasti paitsi kahdelle kielelle tulkkaamisen myös ristiriitaisuuksien takia.

Monet todistajat olivat esitutkinnassa puhuneet vuodesta 2003 kertoessaan tapahtumista pääkaupungissa Monroviassa. Oikeussalissa osa heistä sanoi kuitenkin vuosiluvuksi 2000 ja osa 2001. Kaksi todistajaa muisti kertoneensa poliisille väärän vuoden ja huomanneensa virheen pian haastattelun jälkeen.

– Haastattelun aikana en laskenut vuosia oikein, mutta kotiin päästyäni istuin miettimään ja tajusin, että vuosi olikin 2000 ja olin sanonut väärin. Olisin halunnut korjata virheen, mutta oli jo liian myöhäistä, yksi todistaja sanoi tulkin välityksellä.

Muutaman todistajan kohdalla turvauduttiin poliisin haastattelunauhaan, kun kertomukset oikeussalissa olivat ristiriidassa esitutkinnassa kerrottujen asioiden kanssa. Ennen haastattelunauhan katsomista yksi todistaja sanoi, ettei Suomen poliisi ole edes haastatellut häntä aiemmin.

"Tämä ei varmaan tästä etene"

Käräjäoikeuden matkalla Liberiaan ja Sierra Leoneen kuullaan yhteensä kymmeniä todistajia. Kyse on aiemmin tässä kuussa alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa Tampereella asuvaa sierraleonelaista Gibril Massaquoita syytetään murhista, törkeistä raiskauksista, törkeästä sodankäyntirikoksesta ja törkeästä ihmisoikeuksien loukkaamisesta poikkeuksellisissa oloissa.

Syytteet koskevat vuosia 1999–2003, minkä lisäksi syyttäjä on tarkentanut, että suuressa osassa syytteistä tarkempi tekoaika alkaa todennäköisesti kesäkuusta 2001 ja ulottuu pisimmillään vuoden 2002 loppuun. Ensimmäisten päivien todistajat kävivät läpi tapahtumia pääkaupungissa Monroviassa, jossa he kertoivat sierraleonelaisittain puhuneen, Angel Gabrielina esittäytyneen epäillyn toimineen komentajana ja ampuneen tai käskeneen ampumaan siviilejä.

Tapahtumien ajankohdilla on suuri merkitys, sillä puolustuksen mukaan Massaquoi ei ole ollut Liberiassa kesäkuun 2001 jälkeen, eivätkä kaikkien todistajien antamat vuosiluvut ole linjassa historiallisten tietojen kanssa. Siksi sekä syyttäjä että puolustus pyrkivät moneen kertaan eri tavoin kysymystä muotoilemalla selvittämään, miksi todistajat olivat esitutkinnan ja oikeudenkäynnin välissä muuttaneet mieltään vuosiluvuista.

– Mistä tämä virhe tuli, mihin tämä perustuu ja mistä korjaus tuli? puolustusasianajaja Kaarle Gummerus kysyi yhdeltä vuosilukuaan muuttaneelta todistajalta.

– Ongelma tässä on se, etten ole kouluttautunut, todistaja vastasi.

– Tämä ei varmaan tästä etene tämän enempää, Gummerus totesi ja vaihtoi aihetta.

Todistaja vetosi kouluttamattomuuteensa pariin otteeseen kuulemisen aikana ja huomautti, ettei hän voi esimerkiksi arvioida etäisyyksiä kilometreissä tai maileissa, koska ei tunne niitä.

STT kertoo Massaquoin nimen poikkeuksellisesti jo käräjäkäsittelyvaiheessa rikosepäilyjen poikkeuksellisen vakavuuden ja miehen aseman vuoksi.

Asioita on voinut unohtua

Epäselvyyttä oli ajankohdan lisäksi tapahtumien kulusta sekä joidenkin kohdalla myös siitä, ketkä tilanteessa ovat saaneet surmansa. Esimerkiksi yksi todistaja kertoi poliisille kahden veljensä saaneen surmansa epäillyn ampumasta luodista, kun oikeussalissa hän sanoi kummankin veljensä kuolleen sairauteen, toisen vasta viime vuonna.

Puolustus yritti kysyä, minkä takia todistaja on kertonut nauhalle tapahtumasta tavalla, jolla ne eivät nyt ole hänen mielestään tapahtuneet.

– Eikös tuo kysymys ole nyt vähän hankala, valtionsyyttäjä Tom Laitinen puuttui peliin.

Muotoiltuaan kysymyksensä uudelleen puolustusasianajaja sai vastaukseksi, että koska loppuvuodesta 2019 tehdystä haastattelusta on jo aikaa, todistaja uskoo saattaneensa unohtaa asioita.

Syyttäjää ja puolustusta kiinnosti myös se, millä keinoilla todistajiin oli oltu yhteydessä, miten he olivat päätyneet todistajiksi ja olivatko he keskustelleet muiden ihmisten kanssa tapahtuneista ennen poliisia. Todistajat vakuuttivat, ettei kukaan ulkopuolinen ole pyrkinyt vaikuttamaan heidän lausuntoihinsa.

Taustalla ehkä kulttuurieroja

Puolustusasianajaja Gummerus hämmästelee ensimmäisten todistajien antamien vuosilukujen yhteneväisyyttä keskenään ensin poliisikuulusteluissa ja sitten virheensä korjaamisessa oikeusistunnossa.

– Se toki herättää aikamoista ihmetystä, että ensin kaikki paniikissa tai hermostuneena kertoisivat väärin ja sitten yhtä poikkeusta lukuun ottamatta järjestään korjaavat sen aikaisemmaksi.

Gummerus arvelee, että ajankohdista kertomiseen liittyvien vaikeuksien taustalla voi olla esimerkiksi lukutaidottomuus tai muut kulttuurierot. Hän sanoo ymmärtävänsä tämän mutta pitää ongelmallisena sitä, että todistajat siitä huolimatta naulaavat tapahtuman tiettyyn vuoteen.

– Kotimaassa jos oltaisiin, tämän tyyppinen kertomusten muuttaminen olisi saattanut jo aiheuttaa esimerkiksi lisätoimia tutkinnassa, mahdollisia tutkintapyyntöjä jopa.

Nyt harkinnassa on Gummeruksen mukaan asiantuntijalausunnon hankkiminen Monrovian tapahtumista. Hän huomauttaa, että kaupungissa on tapahtunut kauheita asioita ja ihmisiä on tapettu, eikä Monrovian tapahtumia pystytä osoittamaan keksityiksi. Hankaluuksia on nyt sijoittaa todistajien kertomukset siihen, mitä sodan ajan tapahtumista historiallisesti tiedetään.

– Me emme ole löytäneet historiasta tällaisia tapahtumia vuodelta 2000, 2001 tai 2002, mutta vuoden 2003 tapahtumat kesällä ulkoisesti sopisivat tähän. Tämä on nyt se, mitä tässä jauhetaan ja väännetään.

Gummerus arvioi, että todistajilta on tarkkojen ajankohtien sijaan syytä kysellä tuntemuksia ja tapahtumia, joita he muistavat. Aikamääreet voidaan yrittää saada selville dokumenttien ja asiantuntijoiden avulla.

Epäillyn henkilöllisyyden todistajat muistavat johdonmukaisesti, mitä puolustus niin ikään ihmettelee. Gummeruksen mielestä sille on löydettävä looginen selitys, miksi rauhanneuvottelijan roolissa ollut epäilty olisi tullut vieraaseen maahan surmaamaan maan kansalaisia omaa nimeään julistaen.

Ei poppaskonsteja

Valtionsyyttäjä Laitinen ei vielä ota kantaa oikeudenkäynnin kulkuun, sillä kuultaviksi on tulossa kymmeniä todistajia. Hän suhtautuu vuosikymmenten takaisia asioita muisteleviin ihmisiin ymmärtäväisesti, ja oikeussalissa hän on vakuutellut todistajille kuulemisen aluksi, ettei näillä ole mitään pelättävää.

– Tämä varmaan pelottaa heitä, ja ymmärrän sen tosi hyvin. Minuakin pelottaisi, vaikka todistaisin Suomessa ja vaikka teen tätä työkseni. Silti olisin hämilläni, jos joutuisi todistamaan, kun osapuolet pommittavat tiukoilla kysymyksillä, katsovat tiukasti ja kysyvät, että ettekö te muista.

Haasteena syyttäjä pitää sitä, että käsiteltävänä on asioita, joissa on monta puolta, mutta kysymykset pitäisi osata asetella mahdollisimman yksinkertaisesti. Lisäksi ajattelutavoissa on eroja: Suomessa kellon ja kalenterin mukaan eläminen on aivan normaalia, kun taas Liberiassa arki on aivan toisenlaista.

Laitinen uskoo, että kysymysten muotoilemisesta opitaan hiljalleen lisää.

– Ei meillä mitään poppaskonsteja ole. Yritämme opetella, miten paikalliset ajattelevat ja kyetä sitä kautta paremmin kohtaamaan heitä.

Kommentoi

Mainos: Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy

Uudeksi vuodeksi uuteen kotiin?

Palvelut

Ruokapaikka