Turun saaristossa pulikoiva pirteä delfiinikolmikko on tuonut koronakevääseen pilkahduksen kaivattua iloa. Vaikka pullokuonodelfiiniä esiintyy kaikissa valtamerissä, Itämeressä sitä tavataan harvoin ja Suomen aluevesillä vielä harvemmin.
Ensimmäiset havainnot Kemiönsaaren pullokuonoista tehtiin sunnuntaina. Erityisasiantuntija, valastutkija Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta on päässyt itsekin tarkkailemaan kolmikkoa parhaimmillaan alle kymmenen metrin päästä.
– On mahdotonta sanoa, ovatko ne eksyneet vai lähteneet seikkailemaan.
Loisan mukaan ryhmässä on yksi hyvin suuri tummemman värinen yksilö ja kaksi vähän harmaampaa. Delfiinit ovat kaikki aikuisia, mutta niiden sukupuolesta tai perhesuhteista ei voi vielä sanoa mitään varmaa.
– Se vaihtelee hyvin paljon, minkälaisissa perheporukoissa ne liikkuvat. Niillä on hyvin vahvoja ja monimutkaisiakin sosiaalisia ryhmiä.
Pullokuonodelfiinin aikaisemmat vahvistetut vierailut Suomeen ovat vuosilta 1905 ja 1953.
Ruokaa riittää
Loisa uskoo, että ravinnon hankkiminen ei muodostu ongelmaksi.
– Ne käyttävät hyvin laajasti erilaista merenelävää ravinnokseen mustekaloista ja ravuista lähtien. Eilen kun itse havainnoin niitä, ne ruokailivat aktiivisesti. Siinä on muun muassa silakan kutualueita. Uskon, että ruokaa heille riittää.
Kelpaako vieraille myös hauki?
– Kyllä varmaan haukikin kelpaa. Tai ravinnoksi se ainakin sopii, mutta ne valitsevat itse, minkälaista evästä alkavat siinä käyttää.
Vaikka vesi on Suomen rannikolla sameampaa kuin valtamerissä, delfiini ei ole saalistaessaan pelkästään silmien varassa.
– Samalla tavalla kuin muutkin hammasvalaat ja vaikkapa lepakot, ne käyttävät liikkumiseen ja saalistamiseen kaikuluotausta. Esimerkiksi Amazonin jokidelfiini pystyy saalistamaan käytännössä nollanäkyvyydessä, Loisa kertoo.
Loisa suunnittelee tallentavansa delfiinien kaikuluotausääniä vedenalaisella mikrofonilla.
Pyydykset riski
Pullokuonodelfiini ei kavahda viileääkään vettä, sillä Loisan mukaan lajia esiintyy esimerkiksi Skotlannin rannikolla, jossa merivesi on kesäaikaan kylmempää kuin Suomessa.
– Se (levinneisyys) kattaa aika lailla koko maailman, pois lukien kaikkein kylmimmät arktiset vedet.
Pysyviä asukkaita pullokuonoista tuskin Suomeen saadaan, sillä todennäköisesti ne siirtyvät etelämmäksi viimeistään talven tieltä. Ilmaa hengittävä delfiini ei pysty elämään yhtenäisen jääpeitteen alla.
Erilaiset pyydykset ovat aina riski Suomen vesillä liikkuville merinisäkkäille.
– Tuollakin alueella jos pystyttäisiin sellaiset lohiverkkotyyppiset vahvalankaiset pohjaverkot nostamaan kuiville vierailun ajaksi, Loisa ehdottaa.
Hän myös toivoo, että harvinaiset vieraat eivät aiheuttaisi kiinnostuneiden ryntäystä alueelle, vaan että delfiinit saisivat temmeltää rauhassa.
Suomen vesillä nähdään aika ajoin myös pyöriäisiä, jotka ovat delfiiniä huomattavasti pienempiä hammasvalaita. Myös ryhävalaita on silloin tällöin eksynyt Itämerelle ja Suomen aluevesille asti. Viimeksi Lotaksi nimetty ryhävalas vaelteli Pohjanlahdella kaksi vuotta sitten.
Delfiinibongareiden suositellaan pysyvän rannalla
Pullonokkadelfiinit ovat aiheuttaneet ruuhkaa Kemiönsaareen suunnalla. Länsi-Suomen merivartiosto toivoo, että kaikki alueelle suuntaavat miettivät toimintatapojaan. Merivartiosto suosittelee Facebookissa , että delfiinejä bongailtaisiin ensisijaisesti rannalta, sillä veneruuhkat häiritsevät delfiinien elämää.
Jos kuitenkin alueelle suuntaa veneellä, merivartiosto kehottaa laskemaan veneen nopeutta.
– Delfiinit osaavat väistää hitaasti liikkuvia veneitä, mutta kovalla vauhdilla liikkuvien veneiden rakenteisiin ja jopa potkureihin ne saattavat törmätä, merivartiosto kirjoittaa.
Lisäksi delfiineihin on säilytettävä 100 metrin etäisyys ja niitä on lähestyttävä rinnalta – ei edestä tai takaa. Merivartioston mukaan myös kaikuluotaimet on otettava pois päältä.