Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Iivo Niskanen luottaa testeihin ja tunteeseen – kolminkertainen olympiavoittaja välttelee ylenpalttista älylaitteiden käyttöä

Kolminkertainen olympiavoittaja Iivo Niskanen tekee tunnetusti ääritarkkaa työtä valmentajansa Olli Ohtosen kanssa. Tiistaina hän oli Tampereella kertomassa, miten hän käyttää dataa ja älylaitteita harjoittelussaan. Hän vahvisti käsityksen jatkuvasta testauksesta, mutta paljasti hieman epäilevän suhtautumisensa teknisiin apuvälineisiin.

– Taidan olla niiden suhteen skeptisimmästä päästä urheilijoita, Niskanen tunnusti ja sai Tampere-talon yleisön nauramaan.

Niskasella on vissit perusteet siihen, että hän turvautuu tiiviiseen testaamiseen mutta hyödyntää kuntoilijoiden ja urheilijoiden älylaitteista vain älykelloa.

– Minulle riittää, että seuraan siitä isoa kuvaa omien testien tueksi. En ole esimerkiksi halunnut mitään yöseurantoja. Pelkään, että minusta voisi tulla liian varovainen harjoittelija, jos seuranta olisi liian tarkkaa, Niskanen kertoi.

Maajoukkuehiihtäjien päävalmentaja Teemu Pasanen vahvisti, että edustusurheilijat päättävät yksilöllisesti, millaisia apuvälineitä käyttävät. Hänkään ei systemaattisesti kerää dataa esimerkiksi urheilijoiden yöunen laadusta, sykkeestä tai sykevälivaihtelusta.

– Olen perillä, millaisia harjoituksia tehdään ja miten niissä on onnistuttu, Pasanen tiivisti.

Nuorena testi jännitti

Niskanen hyödyntää Huippu-urheilun instituutin Kihun tarkat testitilaisuudet. Niiden lisäksi hän tekee kuukausittain mattotestin Vuokatissa. Harjoittelun onnistumista seurataan myös "pienessä" matolla tehtävässä mattotestissä. Niitä kertyy "kymmeniä vuodessa".

– "Pikkutestissä" mitataan sykkeet, palautesykkeet ja lopetuslaktaatti. Niiden avulla seurataan, että vire vastaa omaa tuntemusta.

Niskanen innostui testeistä heti ensi kerrasta, vaikka testi meni 18-vuotiaana poskelleen.

– Ensimmäisellä kerralla testi jännitti niin älyttömästi, etten pystynyt toteuttamaan sitä. Sykkeet olivat jo ennen testiä niin korkealla, Niskanen nauratti taas yleisöä.

Nykyisin testit ovat jo arkea.

– Tykkään verrata testituloksia aiempaan dataan, jotta tiedän, missä harjoittelussa mennään, Niskanen kertoi ja vakuutti tietävänsä varsin hyvin, missä kunnossa hän lähtee esimerkiksi kauden ensimmäiseen maailmancupin kilpailuun.

Härpäkettä tyrkyllä

Maastohiihtäjien mattotestit ovat kehittyneet lajinomaisemmiksi, kun ne voidaan nykyään tehdä rullamatolla hiihtäen. Niiden avulla määritetään yksilöllisesti sykealueet, joilla harjoittelu jaetaan maksimivauhtisiin, vauhtikestävyys- ja peruskestävyysharjoituksiin.

Kuntoilijat sortuvat yleisesti harjoittelemaan kovin samanlaisella vauhdilla läpi vuoden ja harjoituksesta toiseen. Huippu-urheilija pyrkii tekemään varsinkin kovimmat harjoitukset äärimmäisen rasittavina. Sen takia suurin osa harjoitusajasta hupenee peruskestävyysharjoitteluun.

– Ylivoimaisesti suurin osa, noin 85 prosenttia harjoittelusta on peruskestävyyttä. Tehoharjoittelun osuus on 6–7 prosenttia ja voimaharjoittelun noin 5 prosenttia, Pasanen kertoo.

Kuntoilija voi määrittää ja seurata monenlaisin apuvälinein ja ohjelmin harjoitteluaan. Tutkijat muistuttavat silti, että niiden avulla kerättävä data palvelee parhaiten apuvälineenä.

– Valmennuksen seurannassa tunne on urheilijalle edelleen tärkein tekijä. Sen jälkeen voi seurata, antaako kerätty data samansuuntaisia tuloksia, Kihussa työskentelevä liikuntafysiologian dosentti Ari Nummela totesi avattuaan apulaitteiden avulla kerättävän datan mahdollisuuksia.