Muistokirjoitus: Veikko Orpana, huumorintajuinen maailmankansalainen

Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osaston pitkäaikainen johtaja, professori emeritus Veikko Orpana kuoli lyhyen sairauden jälkeen 92-vuotiaana Oxelösundissa Ruotsissa 19. marraskuuta. Veikko oli syntynyt 9.1.1929 Tammisaaressa.

Riihimäen lyseossa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Veikko Orpana valmistui ripeästi valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja samana vuonna 1952 myös ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Opinnot täydentyivät myöhemmin tohtorin tutkinnolla vuonna 1971 Montan Universityssä, Leobenissa Itävallassa. Hänen väitöskirjansa käsitteli terästeollisuuden tuotannon optimointia.

Veikko meni naimisiin vuonna 1955 Inga Lisa Torstenssonin kanssa ja perheen koti vakiintui varsin pian Oxelösundiin, jossa Veikko Orpana työskenteli pitkään Grängesin rautatehtaan, myöhemmin SSAB-konserniin kuuluvan Grängesin terästehtaan osastopäällikkönä.

Lappeenrannan yliopiston pitkäaikainen rehtori Juhani Jaakkola houkutteli Veikon vuonna 1978 teollisuusuralta materiaalitalouden professoriksi tuotantotalouden osastolle. Veikon teollisuuskokemus yhdistettynä kaupalliseen koulutukseen oli erinomainen pohja lähteä kehittämään Suomen suurimmaksi kasvavaa tuotantotalouden koulutusta Lappeenrannassa.

Yliopistossa Veikko raikasti ilmapiiriä luomalla yhteyksiä ulos Suomesta. Niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita hän ei ainoastaan kannustanut, vaan auttoi verkostollaan lähtemään ulkomaille ja osallistumaan kansainväliseen tutkimukseen. Veikko oli aito maailmankansalainen. Professorin tehtävässä aloittaessaan Veikko ällistytti opiskelijoitaan keskieurooppalaisilla tavoilla, kun hän luennolle tullessaan kätteli kaikki opiskelijansa.

Veikko Orpana nimitettiin ansioistaan kansainvälisen tuotantotalouden järjestön International Federation of Production Research -järjestön kunniajäseneksi ja hän osallistui vielä kaksi vuotta sitten järjestön konferenssiin Chicagossa. Lappeenrannassa muistetaan hyvin, miten Veikon avulla kaupunkiin saatiin 1990-luvun alussa järjestön suuri kansainvälinen tieteellinen konferenssi. Veikko arvosti paljon myös saamaansa suomalaista Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan ritarimerkkiä.

Huumorintajuinen, hyvällä tavalla originelli, suvaitsevainen ja aidosti kanssaihmisistä välittävä herrasmies. Sellaisena me Veikon työtoverit ja ystävät hänet muistamme. Veikko Orpanaa jäävät kaipaamaan neljä tytärtä, yksitoista lastenlasta, sisar ja muut omaiset. Me Veikon ystävät ja työtoverit Suomessa ja Ruotsissa jäämme vaille paitsi hänen jokavuotisia joulukirjeitään, myös sitä aktiivista, valoista ja elämäniloista ihmistä, joka valaisi elämämme monia hetkiä. Veikon mentyä maailma on vähän pienempi ja synkempi paikka.

Kirjoittajat ovat Veikko Orpanan työtovereita ja ystäviä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka