Lappeenrantalinen Tellervo Kuronen menehtyi 21.2.2023. Hän oli syntynyt 20.7.1938.
Lappeenrannan seurakunnan nuorten Lähetyspiiri tuotti 1950–60-luvuilla useita lähetystyöntekijöitä, muutaman Lähetysseuran johtotehtävissä toiminutta ja kaksi avioparityöntekijää. Kiinnostuin Doris Dayn näköisestä tytöstä, joka tiukalla äänellä luki meille Oswald J. Smithin Tuska sieluista -kirjaa. Päätin kavereiden varoituksista huolimatta pokata tämän Tellen. OKK:n matrikkelissa ennustettiin, että hänestä tulisi Marimekkoon pukeutuva ruustinna.
Odottaessaan valmistumistani hän meni opettajaksi Konnunsuon kansakouluun. Lähetystyö muuttui vankilatyöksi. Pappilassa Telle majoitti vankien omaisia, järjesti vankien hääjuhlia, hyysäsi pihamiehiä päiväkahveilla ja keitti joulupuurot vankiseurakunnan kirkkovaltuustolle.
Lappeenrannassa Telle jatkoi pitkää uraansa Lönnrotin koulussa ensin 1950-luvun oppilaana ja sitten opettajana eläkkeelle jäämiseen asti. Seurakunnan toimintaan hän osallistui turhautumalla yhden kauden kirkkovaltuustossa, kuten hän asian ilmaisi, mutta myös vetämällä Liisa Haimilan kanssa Salaseura-nimistä naisten ryhmää, joka jatkoi toimintaansa yli 40 vuotta.
Missa Adrianan joulumessuissa hän toimi lukijana samoin kuin Tirilän baarin jouluyön hartauksissa. Willin miehen teologia -seminaareihin Telle osallistui koko 1990-luvun ja järjesti niiden jatkoja Mikonsaaressa.
Itsensä hän määritteli karjalaiseksi maatiaisfemakoksi, joka herätti kummastusta papistossa kieltäytymällä liittymästä Papinemäntien liittoon – jäämällä istumaan pappien veljespiirissä pappien piiriin muiden naisten siirtyessä kutomaan jonnekin muualle.
Päätin kokeilla perheneuvonnassa ryhmätöitä. Ensimmäisessä ryhmässä eräs miehistä sanoi: Sinä Tarzan, missä Jane. Telle tuli mukaan ja kouluttauduimme Kirkon parisuhdetyöntekijöiksi sekä myöhemmin Pariviestinnän ohjaajiksi.
Vedimme vuosittain useita parien viikonloppuja eri puolella Suomea ja maailmaa. Roomaan veimme pareja Toiselle lomalle Roomassa, missä Adriano yllättäen tuli toimittamaan messun.
Parityön tukikohdaksi muodostui Luumäen Kotkaniemi, missä Kotkaniemen pesänrakentajat kehittivät parisuhdetaitojaan Salpalinjan louhoksilla kalliolta laskeutumalla. Lappeenrannassa avioparityö jatkuu edelleen etenkin Sammonlahden seurakunnassa.
Telle osallistui ja veti lapsemmekin mukaan SPR:n toimintaan, harrasti keilailua ja Tiffany-lasitöitä. Vapaaehtoiskeskuksessa hän johti Carmina- lausuntaryhmää vielä sairastuttuaan. Mamma sieti myös musiikkia tuvassaan, missä Mäntylän pojat soittivat rokkia, ja aviomies treenasi rumpuja.
Telle oli ehdottoman oikeudenmukainen niin lapsiaan, lastenlapsiaan kuin oppilaitaankin kohtaan.
Meidät valittiin vuoden isovanhemmiksi 2005. Tellen sairastuttua jokainen viidestä lapsenlapsestamme sai henkilökohtaiset, kuvitetut Matka mamman kanssa -kertomukset.
Erään pariviestintä-viikonlopun johdannoksi Telle sanoi, että hyvä parisuhde on pitkä keskustelu, jonka kumpikin keskustelija tietää joskus loppuvan kesken lauseen. Hänelle se oli 1.9.2013, jolloin aivoinfarkti afasioineen vei puhekyvyn ja vähin erin liikkumisen. Pääsin viimeiselle saattomatkalle helpommin kuin ensimmäiselle.
Tellen lempiruno tiivistää kertomuksemme: Monet muistavat säälien suurta runoilijaa, jolla oli arkipäiväinen vaimo.
Kirjoittaja on Tellervo Kurosen leski.