Päätoimittajalta Muistoja ajalta, kun me lappeenrantalaiset hamstrasimme piraattilevyjä

On tullut minun aikani sanoa hyvästit. Ehdin tarkastella maakunnan menoa päätoimittajan natsoilla kuusi vuotta. Kokonaisuutena olin Etelä-Saimaan palveluksessa 18 vuotta.

Pääsin lehteen toimittajaksi vuonna 2004. Miltä Lappeenranta ja koko seutukunta silloin näyttivät? Käytin hetken tuon vuoden uutisten selaamiseen ja tilastojen pläräämiseen.

Moni asia oli toisin kuin nyt. Elettiin nousun aikaa. Kauppa lisääntyi, ja teollisuuspaikkakunnilla toiveita suunnattiin jo matkailuun. Itärajan yli liikkuvan tavaran määrä kasvoi kohisten, ja paikalliset ihmisetkin piipahtelivat jo luontevasti rajan tuolla puolen. Kaukana oli Neuvostoliiton aikainen jäykkyys.

Konkreettisin uhka Venäjään liittyen tuntui olleen piraatti-CD-levyjen tuominen rajan yli (Nuorisolle tiedoksi, että kyseessä oli fyysinen levy, jolta soitettiin rytmimusiikkia). Puolitoista euroa Viipurin torilla maksaneet levyt houkuttelivat etenkin täällä rajan pinnassa. Tekijänoikeusihmiset ja levykauppias harmittelivat, että Lappeenrannan alue oli maan pahimpia piraattipesäkkeitä.

Hätäapua rekkojen kuljettajille

Rekkaliikenne alkoi vuosituhannen alussa kasvaa, ja autoletkat luikertelivat Kuutostiellä. Kiivaimpina vuosina jonot olivat hurjia, ja Kuutostie muuttui yksikaistaiseksi. Valtakunnallinen ja kansainvälinenkin media seurasivat, miten monta kymmentä kilometriä valtatiellä oli pysähtynyttä rekkajonona.

Muutamien vuosien päästä Kuutostielle jouduttiin perustamaan väliaikainen rekkojen pysäköintialue. Välillä oltiin jo siinä tilanteessa, että rajan yli pääsyä odottaneet venäläiskuljettajat joutuivat viettämään pientareella päiviä, koska Venäjän tulli ei vetänyt. Parhaimmillaan vapaaehtoiset jakoivat heille ruokaa.

Myös venäläisten turismi Suomeen lisääntyi. Täältä haettiin tuotteita, joiden alkuperään saattoi luottaa, mutta ajanvietto ja kiinteistökaupatkin lisääntyivät. Kulttuurien yhteentörmäyksiltä ei vältytty. Muualta Suomesta Etelä-Karjalaan tulleet ihmettelivät, miksi julkisissa vessoissa piti opastaa kyltein, kuinka pöntöllä istutaan. Turisteilla kun oli silloin tapana käydä ringin päälle kyykkysilleen, mikä ajoittain vaikutti vessojen siisteystasoon.

Rajan pinnassa nuijamaalaiset väistelivät kuulemma viime viikollakin ojiin – eivät suinkaan rekkaliikennettä, vaan toimittajia, jotka kertoa toisensa jälkeen kyselivät paikallisilta, että pelottaako nyt varmasti.

Ilmassa väreili joka tapauksessa toiveikkuus ja paljon puhuttiin siitä, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo. Yliopisto perusti Venäjän kauppaoikeuden professuurin.

Nyt noita aikoja muistelee kaihoten. Itänaapurin naamiot on riisuttu. Kansainvälistä mediaa alue kiinnostaa nyt rekkojen sijaan sen takia, että Venäjän brutaali sota Ukrainassa sekä Suomen Nato-hakemus ovat lisänneet jännitettä koko Euroopan ja Venäjän välillä.

Rajan pinnassa nuijamaalaiset väistelivät kuulemma viime viikollakin ojiin – eivät suinkaan rekkaliikennettä, vaan toimittajia, jotka kerta toisensa jälkeen kyselivät paikallisilta, että pelottaako nyt varmasti.

Ensimmäinen hiekkalinna

Vuonna 2004 tänne toivottiin toisenlaista ryntäystä. Matkailunähtävyydeksi keksittiin Lappeenrannan ikioma asia. Satamaan oli kannettu 660 000 litraa hiekkaa ja 40 litraa liimaa. Veistäjäyrittäjä Kimmo Frostin johdolla syntyi ihka ensimmäinen, Suomen suurin hiekkalinna. Siinä komeili ainakin lohikäärme. Kesän lopussa kaupunki kuvaili linnaa menestykseksi, ja alueen yrittäjät toivoivat sille jatkoa.

Jännitystarina Rauhassa

Tulevaisuuden ituja laitettiin liikkeelle myös Rauhassa, jossa entisen mielisairaalan alueella toimii nyt yksi Suomen suurimmista kylpylähotelleista. Alueen tulevaisuus oli vaarassa lähteä ihan toiseen suuntaan. Sairaanhoitopiiri hieroi kesällä 2004 kauppoja floridalaisen yhtiön kanssa. Etelä-Saimaa paljasti sen kertaalleen lakkautetuksi pöytälaatikkofirmaksi. Kaupat onneksi peruttiin, kun yhtiö ei toimittanut sovittuja kaupparahoja ajallaan.

Liekit leiskuivat keskustassa

Kaupunkikuvan kannalta tapahtui 18 vuotta sitten dramaattinen onnettomuus. Nykyisen osuuspankin talon kohdalla, keltaista Marian kirkkoa vastapäätä sijainnut Tapanaisen talo leimahti ilmiliekkeihin. Onnettomuudessa kuoli yksi ihminen, jonka henkilöllisyyttä poliisi selvitti pitkään. Syttymissyytä viranomaiset selvittivät jopa julkaisemalla valvontakamerakuvaa, jossa näkyneiden noin 12-vuotiaiden poikien toivottiin tietävän asiasta jotain.

Poliisitutkinnassa palo todettiin lopulta tuhotyöksi. Rakennus tunnettiin epämääräisten kulkijoiden läpikulkupaikkana. Puoliksi palanut talo korjattiin ensin osittain, mutta lopulta se purettiin uuden pankkirakennuksen tieltä. Nyt suurinta keskustelua alueesta aiheuttaa se, miten kaupungin paraatiaukiolle saataisiin elämää ja saako siellä autoilla.

.

Osa vajaan parinkymmenen vuoden takaisista asioista on uutisia edelleen: ainakin väestön väheneminen ja lääkäripula.

Arvoasioissa on menty monessa asiassa parempaan suuntaan. 2004 käytiin vielä ihan oikeasti keskustelua siitä, pitäisikö väen vähenemistä ehkäistä sillä, että naiset eivät kävisi töissä. Kun taas puhuttiin lasten ruumiillisesta kurittamisesta, vielä kolmasosa hyväksyi sen. Lappeenrantalaiset kertoivat gallupissa, että tokkopa reagoisivat mitenkään, vaikka naapuriasunnosta kuuluisi lapsen huutoa. Ihan oikeasti!

Isossa kuvassa moni asia on muuttunut paremmaksi. Vaikka maailmantilanne tuo meille juuri nyt epävarmuutta, olen vakuuttunut, että 18 vuoden päästä voimme kaivella tämän vuoden arkistoja ja ihmetellä, miten paljon olemme taas menneet eteenpäin.

Kiitän jokaista lukijaa. Minä poistun lomille ja lopulta muihin hommiin. Väliaikaisesti paikkani ottaa oman toimensa ohella Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka. Kun uusi päätoimittaja valitaan, kuulette siitä kyllä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka