Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Muistokirjoitus: Saimaanrannan runoilija Helga Kuisma

Helga Kuisma Kai Skyttä

Virpi Milz

"Sinne, sinne palata tahdon vielä/ rannalle virran vihreälaineisen./ Keinu, keinu unteni keveä pursi/ vierellä lumpeen hohtavanvalkoisen", päättyy yksi Helga Kuisman sadoista runoista. Runoilijan elämänpursi lipui ikiuneen 24. päivänä syyskuuta 95 vuoden iässä.

Helga Kuisma (s. Hakuli) syntyi Taipalsaaren Pönniälässä 6. lokakuuta vuonna 1925 vanhempiensa Antti ja Lempi Hakulin esikoisena. Pikkusisko Helmi syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Perhe muutti pian Lauritsalaan, ja sieltä Taipalsaaren Ampujalaan.

"Koko elämäni olen Saimaan rannalla asunut. Jo lapsena se merkitsi minulle paljon", Helga Kuisma sanoi Etelä-Saimaan haastattelussa vuonna 2011.

Teräväpäinen Helga olisi halunnut oppikouluun, mutta vanhemmat katsoivat, että se olisi ollut liian kallista ja hankalaa, turhaakin. Se oli vaikea paikka; kateus kouluja käyviä kohtaan jätti ikuisen arven.

"Nautin valtavasti fiksujen ihmisten seurasta. Pitkään kuitenkin ajattelin, että kouluja käymättömänä naisena en yritä tunkea itseäni koulutettujen ihmisten seuraan", tunnusti hän Etelä-Saimaan haastattelussa kesällä 2019.

Koti säilyi Ampujalassa senkin jälkeen, kun Helga meni 19-vuotiaana naimisiin Jääskestä evakkona tulleen Sulo Kuisman kanssa. Yhteinen koti rakennettiin kilometrin päähän Helgan vanhemmista.

Helga oli töissä Kaukaan vaneritehtaalla ja Polan ompelimossa, vapaa-aikanaan kulki luonnossa, kirjoitti ja maalasi. Laulu, harrastajateatteri, kalastus ja arkipäivän askareet olivat yhteisiä Sulo-puolison kanssa. Puolison menehdyttyä vuonna 1996 Helga jäi asumaan Ampujalan kotiin, viihtyi yksin siellä ja lapsuuskodin rantaan Viskarlahdelle rakennetulla saunamökillä.

Erakon piirteistään huolimatta Helga otti osaa yhteiseen rientoihin, hänen taitava sanankäyttönsä tunnettiin kotipitäjässä. Hän kirjoitti näytelmiä Vehkataipaleen kyläteatterille, häneltä tilattiin runoja moniin juhlatilaisuuksiin. Helgan tekstit saivat valtakunnallistakin kuuluisuutta, kun Erkki Junkkarinen lauloi radiossa ja äänilevyllä Saimaan rannan laulua. Helgan runon oli taipalsaarelainen Raimo Turunen säveltänyt valssiksi.

Kodin seinät täyttyivät Helgan maalauksista, pöytälaatikko runoista ja muista teksteistä. Hän oli vuosikymmenien ajan kirjoittanut romaania, joka heijasteli hänen omaa elämäänsä. Vuonna 2011 hän viimein uskalsi tuoda esiin toiveensa sen julkaisemisesta, jotta jokin merkki hänenkin elämästään jäisi jälkipolville. Sudenkorennon kesä ilmestyi omakustanteena vuonna 2012. Vuonna 2019 näki päivänvalon kokoelma Runoja, johon hän oli itse valikoinut rakkaimpia riimityksiään luonnosta, vuodenaikojen vaihtumisesta, luonnon keskellä ihmettelevästä, kaipaavasta ja iloitsevasta ihmisestä.

"Syksy ja myrsky vastaan kun lyö,/ mielessä silloin on suviyö."

Helga Kuisma on siunattu haudan lepoon läheisimpien läsnä ollessa. Häntä jäivät kaipaamaan sisar, sisarentyttäret ja ystävien joukko.

Kirjoittajat ovat Helga Kuisman sisarentytär ja ystävä.

Kommentoi

Mainos: Etelä-Saimaa

Monipuoliset digisisällöt koko kotiin

Palvelut

Ruokapaikka