Lappeenranta kertoo olevansa Suomen ilmastopääkaupunki ja pyrkivänsä hiilineutraaliuteen jo vuoteen 2030 mennessä. Visit Lappeenranta -sivuston mukaan kaupunki on yksi “Euroopan vihreimmistä”. LUT-yliopiston brändi nojaa vahvasti ilmastoratkaisujen tutkimukseen. Myös maakunnan metsäteollisuus kertoo toimivansa ilmaston ja ympäristön kannalta kestävästi.
Ympäristön realiteetit eivät tue annettuja ilmasto- ja ympäristölupauksia. Etelä-Karjalan metsien hakkuutaso on Suomen korkein ja hakkuut ovat jo pitkään ylittäneet reippaasti puuntuotannollisen, ekologisen ja ilmastollisen kestävyyden ylärajat. Lisäksi maakunnassa on pinta-alaan nähden Suomen vähiten suojelualueita. Luonnon heikko tila tulee vastaan taajamissa, haja-asutusalueilla ja Saimaan saarissa.
Huolimatta eri alojen miljardi-investoinneista päästövähennyksiin, Suomen ilmastopäästöistä ja maankäyttösektorin nieluista yhteenlaskettavat nettopäästöt eivät ole pienentyneet lainkaan vuoden 1990 jälkeen. Epäonnistumista selittää pääosin se, että maankäyttösektorin nielut ovat heikentyneet metsäteollisuuden liiallisen puunkäytön takia.
Tehokkain ja oikeudenmukaisin tapa tilanteen korjaamiseksi on maankäyttösektorin nielujen kytkeminen päästökauppaan. Nielujen lisäksi myös metsien monimuotoisuuspalveluiden hinnoittelu voi edetä EU:ssa jo lähivuosina. Nielu- ja luonnonarvomarkkinoiden käynnistyminen hyödyttää vahvasti metsänomistajia nostamalla metsien taloudellista arvoa ja pakottaa vastaavasti metsäteollisuuden tehostamaan raaka-aineen käyttöään. Erityisesti Etelä-Karjalassa muutos voi tuottaa merkittäviä vaikutuksia.
Maailmasta ja Suomestakin löytyy jo runsain mitoin asuin- ja matkailualueita sekä teollisuusyrityksiä, jotka ovat tehneet merkittäviä satsauksia ekologisen kestävyyden kannalta tärkeimpiin tekijöihin. Oikeudenmukaisen kilpailun kannalta on oleellista, että annetut ympäristö- ja ilmastolupaukset näkyisivät konkreettisesti myös Etelä-Karjalan luonnossa.
Metsien käytön epäkestävyyden rinnalla ihmetystä herättää Lappeenrannan kaupungin nuiva suhtautuminen Saimaan järviluontoon. Lappeenrantaan isolla vaivalla lanseeratun järviluontokeskuksen Saimaariumin tarina päättyi kaupungin siirrettyä tilat toimistokäyttöön. Rauha-Tiuru-matkailualueella metsien hakkuut, epäsiistit rannat, vuosikymmenien ajan ränsistyneet rakennukset ja esimerkiksi matkailijoiden käytettävissä olevien rantasaunojen ja avannon puuttuminen syövät kohteen vetovoimaa.
Menestyminen kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristön muutoksessa vaatii Lappeenrannalta ja Etelä-Karjalan maakunnalta vahvaa ennakointikykyä. Ympäristö-, ilmasto-, elinvoima- ja jatkuvuuden hallinnan strategiat tulisi nivoa tiiviisti toisiinsa. Huolellisella suunnittelulla taataan Lappeenrannassa jatkossakin erinomaiset edellytykset tutkimus- ja innovaatiotoiminnalle, teollisuudelle, matkailulle ja asumiselle. Nykymenon jatkaminen vie edellytyksiä näiltä kaikilta.
Antti Majava
Kirjoittaja on BIOS-tutkimusyksikön ja Vastuullisuuspaneelin jäsen sekä Käännekohta t&k Oy:n toimitusjohtaja