Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Oikeuden päätöksiä

Oli hyvin surullista lukea imatralaisen äidin kohtalosta, kuolemasta oman poikansa aiheuttamana. Poika oli tuomittu viime syksynä kolmesta äitinsä pahoinpitelystä ja hän pyysi jälleen, että saisi suorittaa rangaistuksensa yhdyskuntapalveluna, kuten aikaisemminkin oli suorittanut. Näin tapahtui ja seuraukset ovat kauheat.

Miksi jälleen käräjäoikeus myöntyi pojan pyyntöön, eikä ajatellut pahoinpitelyn uhrin, äidin, oikeusturvaa. Tällä päätöksellä äidin elämä oli varmasti kauheinta mitä voi ajatella: pelkoa, väkivaltaa ja lopuksi kuolema. Herää kysymys, mikä on rikoksen uhrin oikeusturva ja oikeus normaaliin elämään ilman pelkoa väkivallasta ja kuolemasta.

Tässä asiassa päättäjät voisivat mennä itseensä ja miettiä omalle kohdalleen tämän tapauksen, elää pelossa, tulla pahoinpidellyksi monta kertaa ja kohdata väkivaltainen kuolema oman lapsensa kautta. Ajatelkaa rikoksen uhrin asemaa, ajatelkaa tapaus omalle kohdallenne.

Toisessa tapauksessa äiti ei menehtynyt, mutta oli saanut kärsiä poikansa julmasta väkivallasta vuosikausia. Tässäkin tapauksessa poika oli tuomittu jo kahdesti, ennen kuin kolmannella kerralla tuomio oli vankeutta, ei sentään ehdonalaista eikä yhdyskuntapalvelua. Onneksi pahin mahdollinen ei nyt tapahtunut.

Mikä tahansa pahoinpitely on tuomittavaa ja rangaistavaa, mutta lähiomaisen aiheuttamana erityisen julmaa. Äidin ajatus jopa aikuisesta lapsestaan on auttaa ja halu pyrkiä järjestämään asiat parhain päin, parhaalla mahdollisella tavalla. Kun oma lapsi tai muu lähiomainen on väkivaltainen ja uhkaa henkeä, niin silloin yhteiskunnan on tultava apuun ja saatava väkivallan kierre katkaistua.

Ei hyssyttelyä ja hyysäämistä, vaan oikeuslaitoksen täytyy toimia ja ajatella myös uhria ja nimenomaan uhrin asemaa.

Riitta Munnukka

Kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Lappeenranta