Eduskuntavaalit ovat tulossa. Ehdokkaat jakavat lappusiaan ja tyrkyttävät mielipiteitään mediassa, toreilla ja turuilla. Miellyttämisen halua ja hyvän jakamisen esityksiä puolueilta löytyy. Todellisuus on vaalien jälkeen sitten toinen, kun jako hyvin ja huonosti meneviin vain kasvaa erilaisten sopeutusten ja hintojen nousujen myötä.
Yksi esimerkki tästä on lasten ja nuorten harrastusten, erityisesti liikunnan ja urheilun hinnat. Tähän teemaan en ole ehdokkaiden mielipiteissä ja vaalikoneiden ehdotuksissa useinkaan törmännyt.
Mistä löytyisi se ehdokas, joka jollain keinoin tukisi vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoimintaa? Niin että käytännössä toteutuisi se yhdenvertaisuuden periaate, jota opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä esitti jo vuonna 2016?
Lasten ja nuorten harrastamisen ja elämisen arki on jakautunut. Pienituloisia perheitä on yhä enemmän ja heidän tulonsa vain pienevät hyvätuloisiin nähden. Lapsiköyhyys on Suomessa totta. Luimme hiljattain Urheilulehden tekemän selvityksen siitä, mitä mikin harrastus kausi-/vuositasolla junioriurheilussa maksaa. Maksajina ovat vanhemmat ja huoltajat.
Korkeat kustannukset pakottavat monen lahjakkaankin juniorilupauksen lopettamaan harrastuksensa, kun perheen rahat eivät riitä. Harrastusten jättäminen taas vauhdittaa osaltaan lasten ja nuorten eriytymistä liikunnallisista ja terveellisistä elämäntavoista. Vaarana on lisääntyvä pahoinvointi.
Eriarvoisuudesta huolimatta on sanottava, että kaikki liikunta ei vielä ole kullankallista. Löytyy monia harrastuksia, joihin lapset ja nuoret pääsevät melko edullisestikin mukaan. Ja kuntatasolla on tultu vähävaraisia perheitä kausimaksuissa vastaan, jos maksut muodostuvat ylivoimaisiksi.
Kuitenkin odottaisin tulevilta päättäjiltä näkökantoja urheilun ja liikunnan laajempana demokratisoitumisena ja yhdenvertaistamisena. Mainitsemassani työryhmän esityksessä kunnille on suositeltu muun muassa seuroille maksuttomia tai vain nimellisiä maksuja periviä perusliikuntapaikkoja.
Valtiovalta eli tulevat politiikot voisivat myöntää kilpailujen ja turnauksien kalliiden osanottomaksujen, vuokrien ja muiden kulujen tukea vähävaraisille. Uupumattomia seurojen vapaaehtoistyöntekijöitä voitaisiin palkita kuntien tai hyvinvointialueiden toimesta esimerkiksi kunnon verottomilla tuloilla tai palkkioilla. Nykyisten verolakien vallitessa kun heille ei voida edes lahjakorttia ojentaa ilman ostokohdetta.
Keijo Martikainen
Lauritsalan Visa ry:n puheenjohtaja
Lappeenranta