"Hoidon jatkuvuus vaikuttaa merkitsevästi terveydenhuollon laatuun, tehokkuuteen ja kustannuksiin. Jatkuvuudella on myös yhteys tiedon kulun ja palvelujen sujuvuuteen sekä myönteiseen palvelukokemukseen, ja sillä on monia myönteisiä vaikutuksia potilaan hoidon tuloksiin, hoitoon sitoutumiseen ja terveydentilaan." (Lääketieteen aikakauslehti Duodecim, 2017; 133: 1563-9)
Samat tulokset ja enemmänkin todettiin myös hiljattain STM:n Hoidonjatkuuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportissa. Molemmat viitatuisti julkaisuista ovat alan asiantuntijoiden laatimia ja netissä vapaasti luettavissa.
Hoidon jatkuvuuden merkityksestä terveydenhuoltojärjestelmässä on runsaasti tutkimukseen perustuvaa tietoa. Sillä ymmärretään perinteisesti pitkäaikaiset potilas-lääkärisuhteet, jossa lääkäri tuntee entuudestaan potilaan tiedot ja pystyy yhdistämään saamansa uuden tiedon kokonaiskuvaksi tehokkaasti ilman laajoja tutkimuksia tai tiedonkeruuta.
Se voidaan kuitenkin nähdä myös paljon laajempana kokonaisuutena. Potilaan kannalta toistuvat tapaamiset tutussa hoitosuhteessa vahvistavat hyvää tiedonkulkua ja hoidon suunnitelmallisuutta. Potilaan henkilökohtainen elämäkerta yhdistyy yksilöityyn käytännön toteutukseen. Hoidon jatkuvuus lisää potilaiden kokemaa hoitosuhteen turvallisuutta ja luottamusta.
Hoitavan ammattilaisen kannalta kiinteiden potilassuhteiden on todettu muun muassa lisäävän hoitavan lääkärin tyytyväisyyttä työhönsä sekä työssä oppimista. Hoidon jatkuvuuden on todettu myös parantavan lääkärien diagnostisia taitoja, luottamusta ja empatiakykyä. Hoidon jatkuvuus ohjaa myös sote-ammattilaista varhaiseen potilaiden ongelmien tunnistamiseen ja kustannusvaikuttavaan hoidon yhteensovittamiseen.
Terveydenhuoltojärjestelmän kannalta hoidon jatkuvuudella on todettu olevan myönteinen yhteys perusterveydenhuollon laatuun, kokonaisvaltaiseen toteuttamiseen, yhteistyöhön muiden tahojen kanssa, tehokkuuteen ja kustannuksiin sekä väestön terveyteen. Hoitosuhteen jatkuvuuden on todettu pienentävän terveydenhuollon kustannuksia muun muassa lääkemääräysten, diagnostisten testien, ensihoidon ja potilaiden sairaalaan lähettämisten osalta.
Hoitosuhteen jatkuvuuden puute sen sijaan on yhdistetty terveydenhuollon kustannusten lisääntymiseen ja hoidon päällekkäisyyteen. Jatkuvuudesta näyttävät hyötyvän eniten ne, joilla on pitkäaikaisia, vaikeasti hoidettavia ongelmia tai jotka ovat erityisen hauraita.
Minulla on suuri huoli perusterveydenhuollosta, jolla on oleellinen rooli hoidon jatkuvuuden osalta koko terveydenhuoltojärjestelmässä. Toisaalta hoidon jatkuvuus voidaan nähdä myös yleislääkärin tärkeimpänä työvälineenä. Jos haluamme alueellemme uusia ja pysyviä yleislääkäreitä, on meidän annettava heille asianmukaiset työvälineet!
Hoidon jatkuvuuden on arvioitu onnistuvan paremmin tiimityönä kuin yksittäisen työntekijän toteuttamana. Hoidon jatkuvuuden vahvistaminen perusterveydenhuollossa todennäköisesti parantaisi sote-työn viihtyvyyttä tuoreen hyvinvointialuestrategiamme painopisteiden mukaisesti, sekä sitä myötä toisi perusterveydenhuoltoon pysyvämpiä työtekijöitä.
Ehkä tärkeintä jatkuvuus on kuitenkin tavoittaa terveydenhuollon ensikontaktissa, jolloin hyvä hoidon saatavuus, jatkuvuus, kattavuus ja palvelujen yhteen sovittaminen ovat keskeisiä onnistumisen elementtejä. Hoidon jatkuvuus toteutuu, kun erilliset hoidon osat ja jaksot muodostavat toimivan kokonaisuuden. Jotta hoidon jatkuvuus toteutuisi, kaikilta hoitoon osallistuvilta terveydenhuollon ammattilaisilta vaaditaan pitkäaikaista sitoutumista potilaiden hoitoon, ja tuota sitoutumista meidän tulee aktiivisesti vahvistaa.
Vaikka terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyy, nykyiset resurssit eivät riitä palveluiden määrän lisäämiseen. Väestön hyvinvoinnin turvaaminen ja edistäminen edellyttävät toimintatavan muutosta. Keskittämisen mallit eivät toimi perusterveydenhuollossa, vaan kustannussäästöt saadaan kokonaisvaltaisesta potilaskeskeisestä otteesta, joka mahdollistuu vain, kun hoidon jatkuvuus on optimoitu. Tällöin saamme myös työtekijämme viihtymään ja uusia tulemaan, pysymään.
Tähän auttaa myös moni muu asia, kuten realistiset työntekijämitoitukset. Perusterveydenhuollosta ei kannata säästellä! Toimivan perusterveydenhuollon säästöt näemme kyllä aikanaan päivystyksen ja erikoissairaanhoidon budjetissa.
Karoliina Rantonen
Aluevaltuutettu (vihr.)
Geriatrian erikoislääkäri