Timo Soini on 2000-luvun suomalaisen politiikan merkillisimpiä hahmoja. Soini on puhuttanut tällä viikolla, kun hän ilmoitti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa olevansa valmis asettumaan keskustan ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa. Soinimaiseen tyyliin hän lupasi puolueen kannatuksen nousevan heti 15 prosenttiin, jos hän liittyisi keskustaan. Soini on tavoilleen uskollinen muutaman vuoden politiikkapaussin jälkeenkin. Puheet eivät ole turhan vaatimattomia.
Soini on tehnyt pitkän uran politiikassa. Välillä unohtuu, että se käynnistyi jo yli 40 vuotta sitten. Soini liittyi Suomen maaseudun puolueeseen vuonna 1979. Isoimmat jäljet Soini jätti kuitenkin perussuomalaisiin, joka hänen 20 vuotta kestäneen puheenjohtajakaudellaan nousi suurten puolueiden joukkoon. Soini jätti puheenjohtajuuden 2017 kesällä. Hänen harmikseen puheenjohtajaksi valittiin Jussi Halla-aho. Pian puoluekokouksen jälkeen Soini ja 19 muuta perussuomalaisten kansanedustajaa erosivat puolueesta. He perustivat Sinisen tulevaisuuden. Soini jätti politiikan 2019, jolloin hän ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko sanoi Uutissuomalaisen haastattelussa olevansa valmis puhumaan Soinin kanssa ehdokkuudesta. Kun puheenjohtaja sanoo olevansa valmis keskustelemaan, se on paljon sanottu. Jos Soini olisi Saarikosta lämpimästi tervetullut keskustan riveihin, hän olisi sanonut niin.
Saarikko tuntenee Soinin avauksen myös paineena omassa niskassaan. Keskustan kannatus on mielipidemittausten mukaan alempana kuin koskaan aiemmin. Saarikon puheenjohtajuus ei ole jo aiemmin alas vajonnutta suosiota pystynyt nostamaan. Viimeisten gallupien perusteella on käynyt päinvastoin.
Jokunen keskustan rivikannattaja voi ajatella Soinin olevan juuri sitä, mitä puolue tarvitsee. On aivan varmaa, että joku miettii jo Soinin olevan Saarikon korvaaja. Tällaisissa ajatuksissa on enemmän tunnetta kuin rationaalisuutta. Keskustan kannatusalho on monen asian summa, jota puheenjohtaja ei yksin pysty kääntämään. Tarvitaan päivitettyä ideologiaa, joka tunnustaa realiteetit. Keskustalla olisi tilaisuus hyödyntää muuttunutta maailmantilannetta. Turvallisuuden takia koko maa pitäisi pitää elinvoimaisena. Tähän kannattaisi puolueen tarttua mieluummin kuin Soiniin.