Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Läheisriippuvuudesta ei ole mahdotonta toipua

Ihmisen kannattaisi kiinnittää paljon enemmän huomiota parisuhteensa laatuun kuin yleensä tehdään.

Esimerkkinä huonosta parisuhteesta käy parisuhde, jossa osapuolet ovat läheisriippuvaisia. Vakka tosiaankin kantensa valitsee eli ikävä kyllä läheisriippuvainen löytää haitallisesti yleensä toisen läheisriippuvaisen.

Silloin puhutaan sellaisesta parisuhteesta, jossa jompikumpi tai kumpikaan ei voi ilman tuomitsemista käydä esimerkiksi ystäviensä kanssa missään, vaan kaikkeen mennään yhdessä, taikka sitten ei mennä ollenkaan. Tällöin 1+1 = alle 2.

Maankuulu terapeutti Tommy Hellsten on selittänyt läheisriippuvuuden syntyvän siitä, että lapsella ei ole yhtään aikuista ihmistä, joka tosissaan kuuntelisi lapsen mielenmaisemaa ja on tunnevuorovaikutuksessa lapseen niin, että lapsi saa puhua aivan kaikesta siitä, mikä hänestä hyvältä ja pahalta tuntuu.

Toisin sanoen puhuminen on kultaa ja vaikeneminen on ydinsaastetta.

Läheisriippuvuus myös periytyy, koska läheisriippuvaisten lapset eivät hekään saa tulla kuulluiksi. Läheisriippuvuus on niin yleistä, että sitä on jonkin verran jokaisessa. Määrä on se, mikä ratkaisee.

Lasten kaltoinkohteluun perehtyneen psykologi Alice Millerin mukaan henkisesti aikuiseksi kasvaneita ihmisiä syntyy, kun lapsi on tullut kuulluksi ja saanut omana itsenään puhua tosissaan otettuna kaikki tunteensa aidosti välittävälle aikuiselle.

Tällaisten ihmisten parisuhde antaa kummankin kukkia omana itsenään ja luottamus toimii eikä tule hätää, jos toinen on välillä pois. Yhdessä ollaan vain aidon rakkauden takia eikä riippuvuuden takia. Kummallakin parisuhteessa olevalla saa olla omat menonsa ja sitten on toki myös yhteiset menot.

Tällöin puhutaan synergiasta eli 1+1=3. Kumpikin uskaltaa nauttia ja voida hyvin, puhua ja kuunnella toista. Tällaisessa parisuhteessa elävät ja siihen pystyvät nauttivat aivan eri tavoin. Heidän ei ole mikään pakko olla yhdessä, mutta he valitsevat toisensa uudelleen. He ovat kyvykkäitä aitoon rakkauteen. Tällöin siis parisuhteessa on minä, sinä ja me.

Läheisriippuvuudesta ei kuitenkaan ole mahdotonta toipua. Se tarvitsee emotionaalisen kanssakäymisen aikuisena lapsesta aikuiseksi eli itsenäiseksi. Toisin sanoen se tarvitsee yleensä psykoterapiaprosessin.

Toisaalta, jos kumpikin parisuhteessa tiedostaa läheisriippuvuutensa, he voivat haastaa toisensa yhdessä kasvamaan vuorovaikutuksessa henkiseen kasvuun. Henkinen kasvu on aina vuorovaikutukseen eli dialogiin perustuva prosessi.

On hyvä muistaa sekin, että henkisesti valmiita me emme kukaan koskaan ole, vaan keskeneräisiä.

Petri Toiviainen

Lappeenranta