Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Vanhusten hoivapalvelukriisi on pommi, joka tikittää

Aluevaltuutettu Linda Brandt-Ahde huomioi mielipidekirjoituksessaan (ES 10.9.22) tärkeitä nostoja vanhuspalveluiden nykytilanteeseen, mitä ”tarttis tehdä”. Kirjoituksensa alussa hän viittasi vanhuspalvelukriisin hoidossa käytettyihin ”mekaanisiin toimenpiteisiin”. Eli näky, jossa asukkaan pöytää täydentää läppäri, johon ollaan yhteydessä aika ajoin ja kysytään asiakkaalta: ”Kuinka siun päivä on kulunut? Ootko ottanut lääkkeet?”.

Vanhuspalvelut on laitettava kuntoon kokonaisuutena, kirjoitti Brandt-Ahde. Kyllä, nyt tarvitaan kokonaisuuksien hallintaa. Vanhuspalveluiden alasajo alkoi vuosituhannen vaihteessa. Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on tulostettu ja ulostettu vanhusten palvelut järkyttävään jamaan.

Alasajon vuosien aikana on keksitty monenmoista härveliä ”auttamaan” ikääntyvää ihmistä kotioloissa pärjäämisessä. Niin pitkään kuin se on vain mahdollista. Ja vielä sen ylikin. Eli mahdottomasta on yritetty tehty mahdollinen. Vanhusten palveluista on tingitty lähes kaikki ihmisarvoinen ja kunnioittava elämisen mielekkyys? Yksin asuva, kotiin hoidettava liikuntakyvytön, yksin 24 tuntia vuorokaudessa sängyssään elämäänsä viettävä ihminen tuskin on enää oikeassa paikassa. Tähän viittasi myös kirjoituksessaan Brandt-Ahde. Oikea-aikainen hoiva luo vanhukselle turvallisen ja laadukkaan elämän.

Vanheneminen ei ole sairaus. Miksi koemme sen niin vaikeaksi hyväksyä? Kun voimat hiipuvat, ihminen tarvitsee tukea pärjätäkseen viikon jokaisena päivänä, ympäri vuoden. On perusoikeus elää vanhuutta täysipainoisesti, vaikka jalka ei nouse enää, muisti pätkii, kuulokin heikkenee ja kaihi silmään kasvaa. Ruuan on oltava ravitsevaa. Mieltä ja kehoa virkistävä ulkoilu on mahdollistettava.

Elinajan pidentyminen lisää ikäihmisten monisairauksia ja liikuntaa rajoittavia haasteita. Erilaiset psyykkiset ja mielenterveyteen liittyvät ongelmat väistämättä lisääntyvät. Kansainvälisin mittarein Suomi alkaa olla myös Euroopan nopeasti ikääntyvin kansa ja näin ollen kriisin ratkaisemisella on kiire tai siis olemme jo paljolti myöhässä.

Hoitajapula on todellinen ja nyt viimeistään on hyväksyttävä, että hoiva-alan töihin on saatava asianmukainen palkkasysteemi. uudet hoitajasukupolvet eivät suostu tekemään ”florencenightingale-ajatuksella” hyvin vastuullista työtä.

Keinotekoiset hätäratkaisut vanhustenpalveluissa eivät korjaa ”väärille raiteille ajautunutta hoivajunaa”. Tarvitaan rakenteiden purkamista, selkeyttä organisaatioihin ja monikerroksellisuuksien perkaamista, lukuisten konsulttien ja koordinaattoreiden sijaan hoiva-alan moniammatillista osaajaverkostoa tekemään työtä ihmiseltä ihmiselle. Ikäihmisten neuvolatoimintaa pitää kehittää. Kutsu säännölliseen terveystarkastukseen ja liikkumiseen liittyvä toiminnan kartoittaminen kertonevat, että minusta välitetään, en ole yksin. Mielen hyvinvointia voidaan seurata säännöllisin neuvolakäynnein ja samalla saada apua kriisin kohdatessa. Yksinäisyyden hoitoon istuminen terveyskeskuksen penkillä on vain ”laastari”.

Jaana Kuokka

kunnanvaltuutettu (Taipalsaari-liike)

Taipalsaaren vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja