Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Onko soteratkaisulla tarjota mitään eväitä pirteämpään loppuelämään?

Elämän ehtoopuolella tavoitteet ja elämän tarkoitus muuttuvat. Väistämättä tulee terveydellisiä haasteita vastaan lähes päivittäin, ja joutuu yhä enemmän turvautumaan lääkärien apuun ja heidän asiantuntemukseen.

Lääkärille pääseminen onkin sitten jo taivaan lahja. Mihin unohtui se sotekeskusteluissa mainostettu poliittinen tahto, että jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus lääkärin tapaamiseen joko yleisellä tai yksityisellä puolella.

Hoitajista on tullut opetuslapsia, ja he toimivat välittäjinä joko puhelimella tai kasvotusten.

No, mikä on potilaan toive: yleensä tuskaan ja kipuun parantava rohto. Mutta nykyään on olettamus, että resepti auttaa aina tai ainakin rauhoittaa hetkeksi, ja ketä tämä palvelee? Varmasti ainakin lääketeollisuutta.

Jos mamma tai pappa erehtyy kysymään, voisiko mitään lääkettä vähentää, se lasketaan jo höperyyden piikkiin. Ja se kirjataan myös sähköisiin kansiin.

Tämän päivän huolenpito lähinnä yleisen terveydenhuollon puolella pitää tasapainon, ettei potilaan ja lääkärin välille synny liiaksi sidoksia. Inhimillisyys on häiritsevä tekijä usein muuten helpottavissa päätöksissä.

Suomessa on rakennettu sotea yhden sukupolven ajan. Nyt on onneksi sen verran edistytty, että aluejakoja on saatu aikaiseksi ja palkat listattua. Seuraavaksi saattaa tapahtua jotain terveydenhuoltoon kohdistuviakin uudistuksia.

0,7 on politikkojen muovailema luku, ja kertoo siitä, miten teoreettisesti ihmisiä käsitellään. Ihminen on kokonaisuus eikä desimaalikummajainen.

Sitten elämän totuutta. Väistämättä on tilanteita, kun ihminen menee toimintakyvyttömäksi. Silloin riittää inhimillisyys. Mutta hyvin monet on pillereillä pumpattu hoidettavaan kuntoon. On helppo todeta, etteivät hoitajat riitä.

Ketä tässä nyt syyttäisi, kun on vuosikaudet kyllästetty yhteiskuntaa pidempään elämänkaareen, mutta on tultu tilanteeseen että kehä käy pieneksi hoidettaville ja se todellinen hoitajatarve hukkuu massaan. Hoitajista tulee hoidettavia. Onko asioita tarpeeksi ennakoitu?

Totuushan on, että kun hiukset harvenevat ja askel lyhenee, viimeiset ajatuksen rippeet on kohdistettava itsensä ylläpitämiseen ja mietittävä oman elämänlaadun sekä lääkityksen tarve ja minkä verran on valmis tinkimään siitä sadan ikävuoden tavoitteesta, jota lääketeollisuus mielellään painottaa. Tuskin tulevaisuudessa läheskään kaikille kädestä pitäjiä riittää, hyvä jos vuodepaikkoja.

Matti Sihvonen

Lappeenranta