Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kuka omistaa kaupungin ja saako naapurin tontille rakentaa?

Kaupunki ja teatteri eivät ole vain tiloja vaan tapahtumapaikkoja. Ilman tapahtumista (take place) ne ovat tyhjiä raunioita.

Kaupunki tapahtuu, mutta se ei tapahdu vain paikassa vaan ennen muuta ajassa. Kaupunki tarjoaa paikan, jossa me esitämme rooleina oman ja yhteisen tarinamme. Kaupunki on näyttämö, eikä koskaan pelkkä katsomo.

Ukrainan tuhotut kaupungit tarjoavat kulissit sille, mitä tapahtuu, mutta ne kertovat surullista tarinaa siitä, mitä ei enää koskaan tapahdu.

Se mitä Lappeenrannassa nyt tapahtuu, pakottaa kysymään, kuka pyrkii ohjaamaan meidän kertomustamme. Kaupungin hallituksessa jouduin muutamaan kertaan kaavoituksen ja yleensä rakentamisen yhteydessä kysymään, minkä tahon poliittisena sihteeristönä hallitus nyt toimii.

Aloin ymmärtää, että poliitikot eivät ole päättäjiä eivätkä päättäjät poliitikkoja. Demokratiassa näyttää nykyisin yhä pienempi porukka päättävän yhä suuremmista asioista yhä useampien nimissä.

Muistin Platonin ihannevaltion vaatimusta, ettei kauppiaita saa päästää päättämään yhteisistä asioista. Platonin sotilaiden paikalla toimivat nuhteettomat ja lahjomattomat virkahenkilöt, joiden pitää suojella asukkaiden yhteistä hyvää. Kaupunkitapahtuman suojelussa virkahenkilöt joutuvat sellaisten haasteiden eteen, että ilman asiantuntemusta tai asiatiedon ymmärtämistä altistuu kansan tuomiolle. Enää ei riitä työnsaantiin vanhan ajan vaatimukset: ”Fasistibasisti saa paikan kaupunginorkesterissa. Nuottien lukutaito suotavaa.”

Kaupunki on muistomerkki päättäjiensä arvoista, sellaisena jääväämätön ja tosi. Rakentamisen jälkeen emme voi vaikuttaa siihen, miten se vaikuttaa meihin.

Asukkaiden Lappeenranta -prosessi voisi olla vastaus kaupungin omistajasta. Asukkaiden Lappeenranta sijaitsee Saimaan sylissä eikä siellä, mihin parkkeerataan väärin pysäköityä rakennusmassaa. Lappeenrantalaiset joutuvat tässä kaupunkisodassa vetäytymään keskustasta rannoille ja lähiöihin taikka pakenemaan yökerhoiksi sanottuihin väestösuojiin.

Tulevaisuus on työn takana, mutta oikean työn, kaupungin pelastamisena asukkaiden elämän tapaamis- ja tapahtumispaikaksi eikä festareiden tapahtumapaikaksi. Voimme lyhentää velkaamme Heikki Hietamiehelle lunastamalla hänen lupauksensa tai uhkauksensa: Huomenna tämä kaupunki on meidän!

Matti J Kuronen (myö)

Lappeenranta