Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Saako presidenttiä kritisoida?

Presidentti Niinistön tiukassa käsiohjauksessa edennyt Suomen Nato-jäsenhakemus ja paljolti sen johdosta hänen kovin korkeiksi nousseet kannatuslukunsa ovat nostaneet esille kysymyksen, saako presidentin toimia kritisoida. Sellaisesta ei ainakaan juuri ole näkynyt merkkejä. Monissa vaiheissaan historialliseksi todetussa hakuprosessissa on niin paljon poikkeavia piirteitä, että sitä ei tulisi sivuuttaa kevyesti.

On myös epäilty, että kysymys on uskalluksen puutteesta. Mutta onko kysymys kirjoittajien uskalluksen puutteesta, vai eikö media uskalla julkaista kritiikkiä? Tuore mielipidekysely kertoo, että 20 prosenttia vastaajista katsoo turvattomuutensa lisääntyneen jäsenhakemuksen vuoksi. Olisi outoa, jos he eivät haluaisi ilmaista huoliaan. Arja Alho on kertonut tietävänsä ainakin kymmenkunta kriittistä kirjoitusta omansa lisäksi, jotka on hyllytetty.

Selvää on, että päätöksen huolellinen valmistelu jäi kiireen varjoon. Iltalehden mukaan Niinistö haki kahdeksan päivää Venäjän hyökkäyksen jälkeen Nato-prosessille Yhdysvaltojen tuen. MTV:n haastattelussa Niinistö sanoi, että kyseessä oli ”demokratian triumfi”, mutta demokraattiseen päätöksentekoon olennaisena elementtinä kuuluva kansalaiskeskustelu ohitettiin tyystin.

Päätöksen perusteluista Moskovan entinen suurlähettiläämme Heikki Talvitie sanoi espanjalaislehden ja amerikkalaisen tv-kanavan haastattelussa, että rinnastus Ukrainaan on hölynpölyä. Talvitie piti eduskunnan saamaa suppeaa pikaselontekoa historiattomana. Venäjä ei muun muassa ole koskaan syyttänyt suomalaisia fasisteiksi kuten ukrainalaisia vuosia kestäneessä propagandassaan.

Pidettiin selvänä, että Naton avoimet ovet olivat sepposen selällään, kunhan hakemus on saatu sisään, vaikka ulkoministeri Pekka Haavisto oli saanut Turkin kollegaltaan varoituksen. Tästä ovesta Suomi luiskahti kansainvälisen politiikan pelinappulaksi Turkin presidentin nöyryytettäväksi.

Selvältä tuntuu, että yhteisymmärryspöytäkirjan tulkinnat tulevat muhimaan yllätyksiä vielä jäsenyyden toteuduttuakin.

Kauko Parkkinen

tietokirjailija

Vantaa