Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Miltä mahtaa ulkomaalaisen korvassa kuulostaa suomen kielen sana lämpimämminkin?

Usein kuulee, että suomen kieli on yksi kauneimmista kielistä maailmassa. Väitettä on mielestäni vaikea todentaa muutoin kuin hyppäämällä ulkomaalaisen housuihin (siis kuvaannollisesti) ja kuuntelemalla heidän korvillaan suomenkielistä puhetta.

Arvioni mukaan puhe saattaisi vierasmaalaisen korvissa kuulostaa hyvinkin töksähtävältä konsonanttivoittoisine sanoineen, mutta arvioni voi osua harhaan.

Suomen kieli on varsin rikasta kaikkine sanamuotoineen ja -päätteineen ja kieltä opettelevalle ne saattavat aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa. Esimerkiksi sanan "lämmin" (lämpimämminkin) taivutus voi kuulostaa varsin oudolta mämmeineen. Tästä syystä varmaan nykyisissä sääennusteissaan meteorologit ovat alkaneet käyttää tuolle sanalle helpommin taivuteltavaa muotoa lämpöisempi.

Vieraskielisten sanojen lausumisessa suomalaisilla on ollut usein haastetta. Se ei kuitenkaan ole aiheuttanut suuremmin ongelmia, sillä suomalaiset ovat nokkelia keksimään vaikeista sanoista oman versionsa. Esimerkiksi Peugeot-automerkistä alettiin aikoinaan käyttää suomalaiseen suuhun sopivaa Pösö-nimitystä. Keksittiin siis oma versio, kun automerkin ääntäminen ranskaksi ei ottanut luonnistuakseen.

Vieraskielisissä henkilöiden nimissä voi joskus myös mennä sormi suuhun. Mutta ei hätää, siihenkin voi soveltaa suomalaisten tapaa esitellä itsensä sukunimi edellä. Tällä logiikalla vierasmaalaisten nimien lausuminen voi sujua näinkin kotoisasti: Pasinon Alli (Al Pacino) ja Kipsonin Melli (Mel Gibson).

Suomen kieleen on kautta historian kuulunut myös voimasanojen käyttö. Toiset käyttävät niitä enemmän, toiset harkiten ja jotkut eivät ehkä ollenkaan. Mielestäni voimasanojen käyttö puoltaa kyllä paikkaansa sopivissa tilanteissa, kuten vasaran iskiessä sormeen. Suusta särähtävä p:le on sanallista ensihoitoa kivunlievitykselle.

Joidenkin mielestä voimasanalla voidaan myös tehostaa asian tai tapahtuman ainutlaatuisuutta ja yllätyksellisyyttä. Siinäkin voi olla hitusen perää, mutta ehkä se on kuitenkin enemmän piintynyt tapa ilmaista asioita. Riippuu paljolti tilanteesta, miten nuo ärräpäät kunkin korvaan särähtää. Itsekin täytyy häpeillen tunnustaa, että vanhemmiten voimasanojen käyttö on lisääntynyt. Tällä menolla taivaspaikasta on turha haaveilla. Taitaa ennemminkin Tuonelan grilli käydä kuumana minua varten.

Yleisesti ottaen jatkuva voimasanojen käyttö menettää lopulta merkityksensä. Valitettavasti joissakin suomalaisissa elokuvissa kirosanoja viljellään liikaa, ja se syö usein mielenkiinnon katsoa elokuva loppuun. Mutta tämäkin on makuasia.

Kielten opiskelu vaatii sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja aitoa kiinnostusta. Se on myös palkitsevaa, kun huomaa, että pystyy hoitamaan asioita vieraalla kielellä. Ja jos koulussa opittu kielitaito on jostain syystä repsahtanut, niin ottakaamme itseämme niskasta kiinni ja yrittäkäämme elvyttää nuo taidot. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Sirkka Saira

Lappeenranta