Olen ollut mukana kolmessa saattohoidossa, isäni, aviomieheni ja nyt pari kuukautta sitten saattelimme äitini viimeiselle matkalleen.
Minulla on hyviä kokemuksia kaikkien kolmen kohdalta. Isäni ja mieheni saattohoitoon kotona osallistui TeHoSan, ja he tekivät työtään lämmöllä ja sydämellä. Siinä hoidettii sekä potilasta että omaisia. Sinne ovat varmaankin hakeutuneet töihin juuri sellaiset henkilöt, joille asia on tärkeä.
Äitiäni ei ehditty siirtää kotihoitoon, ja hänet saateltiin matkaan Keskussairaalan osastolla K5. Myös siellä otettiin erittäin hyvin huomioon sekä potilas että läheiset. Saimme päivystää niin, että omaisista oli aina joku paikalla – myös kuolinhetkellä. Olemme siitä hyvin kiitollisia.
Tuo ei kuitenkaan ole aina mahdollista vuodeosastoilla, ja siksi olen samaa mieltä Pyry Mattilan ja muiden asiasta kirjoittaneiden kanssa, että paikkoja saattohoitoon tarvittaisiin lisää. Lisäksi tarvitaan koulutusta niin, että kaikilla eri pisteissä saattohoitoon osallistuvilla olisi yhtenevä käsitys lääkityksestä ja muusta hoidosta. Siinä tuntuu olevan erilaisia käsityksiä hoitoon osallistuvilla.
Pyry Mattilan sanoin, jokaisella on oikeus hyvään kuolemaan.
Seija Mäkelä
Lappeenranta