Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Lääkärin empatiataidoilla on väliä

Lääkärilehden 24.4.2022 julkaistun artikkelin mukaan lääkäri voi sanoa potilaalle ei, jota tukevat lääkärin asiantuntemuksen ja ammatillisen itsetunnon lisäksi luottamuksellinen, toista kunnioittava, pitkä ja pysyvä hoitosuhde. Aivan, vaan nyt tuon kaltaiset potilas-lääkärisuhteet ovat enemmän poikkeus kuin sääntö, mikäli ei ole yksityissektorille hakeutunut potilas, joka itse valitsee kenen kanssa asioi.

Luin tuota artikkelia moneen kertaan, hartaasti. Koin siinä vahvasti puskevan esiin lääkärin empatiakyvyn merkitys lääkäri-potilassuhteessa. Kaikilla sitä ei ole tai kaikki eivät sitä työssään hyödynnä. Vuonna 2020 julkaistussa artikkelissa ”mitä hyötyä empatiasta” todetaan lääkärin empatiakyvyn parantavan hoitosuhdetta, potilaan hoitoon sitoutumista ja vauhdittaen paranemista. Vuonna 2008 Yle puolestaan uutisoi amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan lämmin, kiireetön ja empaattinen lääkäri saa etäisenä pysyvään lääkäriin verrattuna hyviä ja parempia hoitotuloksia.

Lääketieteellisten opintojen pääsykokeisiin ei ole voitu liittää empatiaosiota luotettavan mittarin puuttumisen vuoksi. Näin todetaan Duodecimin ”empatia on elinikäistä oppimista” (2015) -artikkelissa. Oikeasti? Eikö ryhmä- ja psykologihaastattelun perusteella saisi jotain ”luotettavaa” irti? Niitähän on omien koulutuksieni pääsykokeissa aikoinaan käytetty seulontamenetelminä akateemisten osien lisäksi. Kyseisen artikkelin mukaan empatia alkaa lääkäriopiskelijoilla vähentyä kliinisen opintovaiheen alettua. Tähän vaikuttaisi usein ahdistus opiskelijan kohdatessa sairautta, kuolemaa ja tilanteita, joissa kaikkia ei voida parantaa samalla kun tietoisuus omasta haavoittuvuudesta lisääntyy. Näin etäisyyden otto potilaan tilanteeseen voi toimia suojakeinona.

Oli niin tai näin, väitän empaattisen lääkärin kohtavan potilaansa arvostavasti, kuunnellen ja ymmärtäen potilasta myös tunnetasolla ja kokemuksellisesti ilman leimaavaa asennetta. Näin potilas voi kokea olevansa turvassa ja luottamus tehtäviin ratkaisuihin on helpompi hyväksyä ja ymmärtää. Etäinen ja saneleva kohtaaminen puolestaan saa aikaan epäluottamuksen ja turvattomuuden kokemuksia. Empatiataidot voivat välittyä myös tehdyistä potilasasiakirjoista. Loppujen lopuksi potilaan kohtaama etäisyyttä pitävä lääkäri voi olla osasyy terveydenhuollossa ilmenevästä häiriökysynnästä, potilaan yrittäessä edistää ja koordinoidessa asiaansa pirstaleisessa ja monikerroksisessa systeemissä.

Minna Kivimäki

psykoterapeutti

Lappeenranta