Lukijalta | Ihminen yrittää peittää sisäistä turvattomuutta ulkoisella omistamisella

Voisiko olla niin, että kun lähes kaikki uskonnot lupaavat ikuista elämää, se ikuisuus olisikin henkisessä kasvussa?

Toisin sanoen se, joka elää hetkessä, elää ikuisuudessa, koska ikuisuudessa on vain hetki. Moni tavoittelee hetkessä elämistä, mutta se ei olekaan niin helppoa.

Haluamatta pahoittaa minkään uskontokunnan jäsenen mieltä voidaan miettiä esimerkiksi sitä, kuinka Raamattu kehottaa "tulemaan lasten kaltaisiksi".

Jos samaa asiaa ajatellaan psykologisessa viitekehyksessä, niin ihminen, joka uskaltaa käydä läpi pitkän psykoterapian, löytää sisäisen lapsensa. Toisin sanoen hän tulee silloin myös "lapsen kaltaiseksi".

Haluamatta missään tapauksessa lukea kuin piru Raamattua, Raamattu kehottaa "etsimään ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki muu teille annetaan".

Ihmisyydestä tiedetään, että mitä enemmän ihmisellä on sisällään lapsuudestaan tai muusta aikaisemmasta elämästään muun muassa turvattomuutta, sitä enemmän hän yrittää kontrolloida asioita ja peittää tuota sisäistä turvattomuuttaan ulkoisella omistamisella.

Jos uskaltaa ajatella, että Jumalan valtakunta onkin ihmisessä sisällä siinä lapsenkaltaisuudessa, niin mitä enemmän ihminen käy läpi esimerkiksi psykoterapialla tai muulla keinolla tuota sisäistä turvattomuuttaan, sitä enemmän hän löytääkin sitä, että kontrolloinnin tarve ja ulkoinen omistaminen käyvät yhä tarpeettomimmiksi ja ihminen elää hetkessä? Voisiko ajatella, että hän silloin onkin löytänyt "taivasten valtakunnan"? No, tuo kaikki on kaunista ja tärkeää tavoiteltavaa.

En itse kuitenkaan ole ateisti vaan ortodoksi. Minulle tärkeää tavoiteltavaa on kuitenkin se, että usko, joka monesti on jopa uskonnon vastakohta, ei ole minulle henkinen "kainalosauva", joka on riippuvuus siinä kuin vaikkapa läheis- tai päihderiippuvuus.

Tärkeää on se, että ihminen koko elinkaarensa ajan kasvaa henkisesti aidosti seisomaan omilla jaloillaan, jolloin uskokin on erilaista. Se ei enää ole pakko, vaan vapaa valinta. Sitä voi verrata siihen ajatukseen, että ihminen ei enää ole rannalla, vaan uskaltaa olla merellä. Toisin sanoen hän elää hetkessä eli ikuisuudessa, koska ikuisuudessa on vain hetki.

Petri Toiviainen

Lappeenranta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka