Puhelimet koulussa ovat nykyään niin itsestäänselvyys, että henkilöä, joka ei ota sitä kouluun, pidetään tyhmänä. Tai vähintäänkin hyvin outona. Mistä tämä johtuu?
Nykyään puhelimet ovat osana ihan koko ajan jokapäiväisessä elämässämme, pienillä lapsillakin. Jo ykkösluokkalaisilla on oltava hienot, uudet luurit. Siitä tulee heillekin tärkeä jokapäiväinen työkalu, tai sitten vapaa-ajan vangitsija. Kulttuuriin, jossa nokat ovat koko ajan kiinni näytössä, opitaan siis jo hyvin nuorina. Ja se ei vaikuta positiivisesti opiskeluun.
Joissain kouluissa oppilaille annetaan omat laitteet oppimisen tukemiseen, esimerkiksi tabletit, jotta puhelin ei olisi koko ajan mielessä ja esillä. Silti moni ottaa sen esiin kesken opetustuokion, koska ei jaksa keskittyä. Pitää miettiä, kuka laittoi viestin. Pääsisinköhän pelissä uudelle tasolle tällä taktiikalla? Mitähän uutta maailmalla tapahtuu? Nämä kaikki ajatukset sabotoivat oppilasta itseään. On tutkittu, että puhelimen esilläpito vaikuttaa negatiivisesti oppimiseen.
Minun itseni mielestä puhelimet pitäisi kerätä tunnin alussa laatikkoon, ja ne saa sieltä pois lähtiessään. Silloin ei edes ole mahdollista katsoa nopeasti näyttöä, kun puhelinta ei ole ulottuvilla.
Chane Lahti
Lauritsalan koulu, 8. A