Näkökulma | Näkökohtia terveydenhuollosta Etelä-Karjalassa

Terveystaloustieteen ja terveydenhuollon hallinnon emeritus professori Martti Kekomäki on määritellyt terveysekonomian opiksi niukkuuden jakamisesta. Ts. terveydenhuollon voimavarat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan rajalliset suhteessa kysyntään. Peruskysymys on yksinkertainen: miten rajalliset terveyden- ja sosiaalihuollon resurssit jaetaan siten, että terveyshyöty olisi mahdollisimman suuri? Tätä kysymystä pohti jo 1970-luvulla brittikollega Archibald Cochrane. Hänen pohdinnoistaan on vuosikymmenien saatossa kehittynyt Näyttöön Perustuva Lääketiede, EBM (Evidence Based Medicine). Suomen julkinen terveydenhuolto pyrkii toiminnassaan huomioimaan tämän näkökulman, ja käyttöön ei pidä ottaa sellaisia hoitoja tai toimintatapoja, joista ei ole riittävää tieteellistä näyttöä. Näin menetellen rajalliset resurssit saadaan mahdollisimman järkevään käyttöön. Edellä mainittu teoria on selkeä, mutta käytännön elämässä asiat eivät ole näin yksinkertaisia.

OECD:n mukaan Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan (BKT) 9,6% terveydenhuoltoon. Norja ja Ruotsi käyttävät yli 10%. Jotta pääsisimme muiden Pohjoismaiden tasolle meidän tulisi lisätä menoja noin 4 miljardia euroa. Tämä ei liene mahdollista lähiaikoina. Tuotamme siis nykyiset palvelut kansainvälisesti arvioiden varsin kohtuullisin kustannuksin. Hoitomme laatu kestää erinomaisesti kansainvälisen vertailun niin syövän hoidon tuloksissa kuin esimerkiksi vastasyntyneiden hoidossa. Ongelmaksi muodostuu kroonisten kansansairauksien hoito, joihin kuuluu muun muassa II-tyypin diabetes. Lisäksi tulee panostaa kasvavien mielenterveysongelmien hoitoon, vanhusten toimintakykyyn ja laadukkaaseen pitkäaikaishoitoon, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja elintapamuutoksiin. Lyhyesti sanottuna: perusterveydenhuoltoon. Miten?

’Oma apu paras apu’, suomalainen kansanviisaus. Etelä-Karjalassa asuu noin 128 000 ihmistä. Me voimme jäädä odottelemaan tai sitten päättäväisesti ryhtyä yhdessä miettimään, miten nyt käytettävissä olevat voimavarat käytetään viisaasti edellämainitun väestön terveys- ja sosiaalisten ongelmien hoitamiseen. Lisää resursseja ei ole näköpiirissä.

Sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö Kari Välimäki kirjoitti Helsingin Sanomissa 3.1.2022 otsikolla "Hyvinvointialueet eivät välttämättä muuta mitään". Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus – hänen mukaansa – uhkaa jäädä pelkäksi hallinnolliseksi uudelleenjärjestelyksi. Näin varmasti käykin, jos muutosta ei johdeta asianmukaisesti.

Tuleva hyvinvointialue luo tähän työhön vain hallinnolliset raamit; itse työ on tehtävä omin voimin.

Karkeasti arvioiden Eksoten budjetti on yli 500 miljoonaa euroa ja henkilöstöä on noin 5000. Iso organisaatio. Muutostilanteen johtamisesta johtamiskirjallisuus antaa vinkkejä, joista tärkein on seuraava: jos ammattilaisia so. niitä henkilöitä, jotka tekevät käytännön työtä, ei saada mukaan muutoksen läpivientiin muutos ei tule toteutumaan.

Terveydenhuollossa johtamisen perusfilosofian tulee olla mahdollistaminen. Johdon – mukaan lukien päättäjät – tärkein tehtävä on luoda sellaiset olosuhteet, että eri alojen ammattilaiset voivat tehdä arkisen työnsä ammattietiikkansa ja oman alansa parhaiden käytäntöjen mukaan. Eräänä keskeisenä syynä ammattilaisille vaihtaa toimialaa on ollut se, että he eivät ole voineet tehdä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet.

Lisäksi on investoitava tulevaisuuteen. Fyysisten rakenteiden tekeminen on helppoa ja halpaa. Armilan SOTE-keskuksen ja keskussairaalan modernisointihankkeen (lähinnä leikkaussalit ja muut ns. kuumat toiminnot) kustannukset tulevat olemaan noin 50–100 miljoonan euron luokkaa. Summa tuntuu suurelta, mutta jos laskemme investoinnit esimerkiksi 75 miljoonan euron mukaan ja kuoletusajaksi 30 vuotta (nykyiset leikkaussalit ovat toimineet 30 vuotta), vuotuinen kustannus on 2,5 miljoonaa euroa. Tämä on suhteutettava siihen, että sairaalan käyttömenot ovat joka vuosi 160–180 miljoonaa euroa, joten investointi olisi noin 1,4% vuosittaisista menoista.

Terveydenhuollossa suurin kustannus tulee palkoista n. 60–70% – ihmistä on vaikea korvata.

Eräs tulevaisuuden kannalta keskeinen tekijä on ilmastokriisi. Terveydenhuollon on kannettava vastuunsa myös tässä asiassa. Suunniteltaessa rakentamista tai muutoksia terveydenhuollon prosesseihin ympäristönäkökulmat on huomioitava. Tähän meillä Etelä-Karjalassa on loistavat edellytykset, sillä meillä on täällä pieni, mutta käsittääkseni maailmaluokan yliopisto, mitä tulee energiatehokkuuden ja kiertotalouden tutkimukseen. Yhteistyötä LUTin ja tulevan hyvinvointialueen kanssa on kehitettävä; alustavia keskusteluja on jo käyty ja tältä sektorilta voisi odottaa löytyvän merkittäviä tutkimushankkeita ja kuka tietää – liiketoimintamahdollisuuksia. Työtä ja toimeentuloa Etelä-Karjalaan?

Pro Etelä-Karjala. Kaikki todellakin vaikuttaa kaikkeen. Jos perusasiat ovat kunnossa (perusterveydenhuolto, hoiva, vanhusten hoito) vähentää se epätarkoituksenmukaista erikoissairaanhoidon käyttöä. Näistä asioista ja toimeenpanosta päättää – niin kuka? Me. Poliittiset ja ideologiset näkemyserot on syytä laittaa taka-alalle ja keskittyä oleelliseen: Etelä-Karjalaa on tarkasteltava kokonaisuutena ja tarpeen mukaan on uskallettava järjestellä toimintoja uudelleen. Kokonaisuutta hahmoteltaessa on hyödynnettävä aidosti ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Tämä edellyttää hyvää ja rakentavaa dialogia eri toimijoiden välillä.

Antti Valpas

LT, ylilääkäri, eläkeläinen

Lappeenranta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka