Olen pitkään seurannut valtavaa sähköauton ihanuutta korostavaa yhteiskuntakeskustelua, jolla pyritään rakentamaan autoilevan kansan ajatusta autoilusta.
Etenkin poliitikot ovat jatkuvasti tarjonneet vaihtoehdoksi auton hankintaan sähköautoa, josta on käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat avattu erittäin puutteellisen tiedon varassa.
A-studio-ohjelmassa ympäristöministeri Krista Mikkonen vakuutteli muun muassa, että sähköauton hankinta on hiukan kalliimpi investointi, mutta käyttö on paljon edullisempaa.
Sähköauton käyttö ei rajoitu pelkkään sähkön käyttöön polttoaineena. Mitä lisääntyvä sähkönkulutus tulee maksamaan? Se tuo lisävaatimuksia maamme energiaomavaraisuudelle. Entä paljonko on latauksen hinta kertakustannuksensa per auto tai akkujen valmistus raaka-aineen hankintaan liittyvien negaatioiden vuoksi?
Sähköautoon kaikkiaan liittyvät vaatimukset niin valmistuksen, ympäristön kuin käytönkin osalta tulevat vaatimaan ihmiskunnalta huomattavasti enemmän kuin mitä tämän päivän tiedon varassa on annettu ymmärtää.
Voidaankin esittää vaihtoehtoja sähköautoille. Meillä on laaja maatalousverkosto. Yhteiskunnan kotitalouksista syntyy paljon biojätettä, josta saa raaka-ainetta biopolttoaineiden valmistukseen. Biopolttoaineet soveltuvat pienin muutoksin jo käytössä olevaan autokantaan.
On valmiina luonnonkaasua käyttävien autojen verkosto, jonka jakelupisteet lisääntyvät maassamme koko ajan. Luonnonkaasu sekä biodieselin jatkuva teollinen tuotanto ja sen myötä käyttö soveltuvat myös raskaalle liikenteelle erinomaisen hyvin.
Johtopäätöksenä voidaan mielestäni tiedustella, mikä täällä on loppujen oikeasti vihreää?
Sähköauto akkuineen on lyhyellä tähtäyksellä (n. 10–20 vuotta) suurempi ympäristöongelma kuin yksikään oikea paskaläjä maassamme.
Vielä esitän valtiovallalle avoimen kysymyksen; mihin perustuu tänä päivänä dieselvero?
Lasse Kähärä
Taipalsaari