Pääkirjoitus | Tuotantoeläimet eivät saa kärsiä, vaikka eläinlääkäri uupuisi

Eläinlääkärin saaminen eteläkarjalaisille maatiloille on ollut kuluneena kesänä poikkeuksellisen vaikeaa. Lappeenrannan seudun ympäristötoimen seitsemästä praktikkoeläinlääkäristä kaksi on virkavapaalla eikä sijaisia ole löytynyt. Yksi virka on täyttämättä hakijoiden puuttumisen vuoksi.

Lappeenranta ei ole vaikeassa tilanteessaan yksin, sillä eläinlääkäripula vaivaa koko maata. Noin 40 praktikkoeläinlääkärin virkaa on tälläkin hetkellä avoinna eri puolilla Suomea, eikä eläinlääkäreistä ole ylitarjontaa edes suurten kaupunkien pieneläinvastaanotoilla.

Miksei eläinlääkäreitä ole riittävästi? Kyse on sentään yhdestä nuorten suosikkiammatista, johon kouluttaudutaan Suomen lisäksi myös ulkomailla.

Alan karu arki taitaa yllättää. Kova fyysinen ja henkinen kuormitus, pitkien päivystysjaksojen aikana kertyvä univelka ja loputtomat autoilukilometrit saavat monen tuotantoeläinten kanssa toimivan eläinlääkärin uupumaan ennen aikojaan.

Uusin rasite on sosiaalinen media, jossa eläinlääkärin ammattitaito kyseenalaistetaan joskus hyvin armottomalla tavalla. Valheet ja väärinkäsitykset jäävät elämään, koska eläinlääkäri ei vaitiolovelvollisena voi osallistua keskusteluun.

Sympatiaa eläinlääkäreille, mutta lehmät, siat ja hevoset pitää saada hoidettua. MTK:n paikallisten järjestöjohtajien esitys eläinlääkäriresurssien lisäämisestä ei ole ajatuksena kohtuuton.

Lisäpanostuksen ohella olemassa olevia resursseja voitaisiin järjestellä uudelleen ja uransa alussa olevia tukea henkisesti. Myös joustavien opinto- ja vuorotteluvapaiden takaaminen voisi parantaa työn houkuttelevuutta.

Myös lainsäätäjätkin voisivat päivittää eläinlääkärien toimenkuvaa. Jos osa rokotuksista ja muista rutiinitoimenpiteistä siirtyisi koulutetuille eläintenhoitajille, eläinlääkäreille jäisi aikaa vaativampiin tehtäviin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka