Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijalta: Miten voin huolehtia metsäni monimuotoisuudesta?

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa elollisen luonnon kirjoa. Monimuotoisessa luonnossa on perimältään monipuolisia lajeja – eläimiä, hyönteisiä, kasveja ja sieniä – joista jokainen on sopeutunut hyödyntämään luonnon resursseja omalla erityisellä tavallaan. Mutta miten metsänomistaja voi huolehtia oman metsänsä monimuotoisuudesta? Tässä muutama käytännön keino.

Oletko ihmetellyt hakkuun jälkeen metsässä töröttäviä pari-kolmemetrisiä kantoja? Ne ovat tekopökkelöitä, jotka on puunkorjuun yhteydessä katkaistu, yleensä elävästä lehtipuusta. Sitten korkea kanto on jätetty lahoamaan paikalleen. Lahotessaan tekopökkelöstä tulee ensin kolopesijöiden koti ja myöhemmin se on monien hyönteisten ja kääpien suosikkipaikka. Pieni mutta merkityksellinen keino metsäluonnon hyväksi.

Toinen konkreettinen keino monimuotoisuuden edistämiseksi on erikokoisista puista ja pensaista muodostuva tiheikkö, joka antaa suojaa, lymypaikkoja ja ravintoa monille eläinlajeille. Kuusi on tiheikköjen paras puulaji, koska se suojaa niin kesällä kuin talvella, mutta muitakin puulajeja tarvitaan. Näitä tiheikköjä voi jättää raivaamatta esimerkiksi kosteikoilla, ojanvarsilla ja reunametsissä. Jo pienetkin tiheiköt auttavat esimerkiksi metsäkanalintuja.

Kolmantena kannattaa vilkaista metsäaukealle, jossa uudistushakkuun jälkeen nököttää pystyssä suuria puita joko erikokoisissa ryhmissä tai yksittäin. Joskus pystyyn jätetyt puut saattavat olla metsän luontaiseen uudistamiseen tarkoitettuja siemenpuita, mutta useammin kyseessä ovat säästöpuut, joilla tavoitellaan metsän monimuotoisuuden lisäämistä. Ne tarjoavat kodin ja ravintoa monille vanhaa tai lahoavaa puuainesta vaativille lajeille.

Säästöpuilla on myös maisemaa monipuolistava vaikutus. Joskus myrsky voi kaataa säästöpuut, mutta niitä ei kuitenkaan kannata tehdä polttopuuksi vaan jättää maahan lahoamaan ja rikastuttamaan lajikirjoa.

Jos taas pohdit metsänkasvatusta laajemmin, saatat päätyä vertailemaan erilaisia hakkuumenetelmiä. Jatkuva kasvatus on hyvä vaihtoehto esimerkiksi monissa turvemaiden metsissä ja metsissä, joissa on jo valmiina hyvä puualikasvos. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on aina monen ikäisiä ja kokoisia puita, joista poistetaan vain osa kerrallaan.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla maisemaan ei aiheudu avohakkuun kaltaista suurta näkyvää muutosta, joten sitä voi harkita maisemallisesti herkille alueille. Oman metsäasiantuntijan kanssa voi selvittää onko metsätilalla jatkuvaan kasvatukseen soveltuvia kohteita.

Tai haluatko kenties jättää osan metsästäsi kokonaan hakkuiden ulkopuolelle? Ratkaisu voi löytyä vaikkapa vapaaehtoisen Metso- metsiensuojeluohjelman kautta. Voit esimerkiksi suojella osan tilan metsistä, jolloin ne rauhoitetaan metsätalouden toimenpiteiltä.

Mikä on sinun monimuotoisuustekosi?

Niina Partanen

ympäristöpäällikkö

Stora Enso Metsä

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka