Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijalta: Afganistanilla on karut ja kauniit kasvot

Afganistan on muutakin kuin Taleban. Elämään vaikuttaa kolme asiaa: vuoristoinen, vaarallinen ja vieraanvarainen.

Afganistan on maantiedettä. Siellä ei ole merenrantaa, mutta sitäkin enemmän vuoristoa. 12 prosenttia pinta-alasta on viljelyskelpoista. Vuoriston takia luonnonolosuhteet ovat karut, infrastruktuuri ja tiet heikkoja. Kyliin pääseminen on vaikeaa. Maatalous on riippuvainen sateista ja erilaiset kastelujärjestelmät ovat tuhoutuneet. Maalla on mineraalivarastoja, joita ei ole päästy hyödyntämään. Kaivostoiminnan kehittäminen vaatisi suuria investointeja.

Vähäsateinen maaperä mahdollistaa narkotalouden. Oopiumin viljely ei vaadi kastelujärjestelmää ja viljely on taloudellisesti kannattavampaa kuin viljan. Se on köyhille ainoa selviytymiskeino. Sotatalous ja pimeä kauppa selviytyvät paremmin, kun kontrollointi on vaikeaa. Oopiumitalous hyödyttää vallan pitäjiä, mutta estäminen heikentää köyhän kansan elämää. Lääketeollisuus voisi hyötyä siitä, mutta sitten muut häviäisivät.

Vaarallisuus tarkoittaa, että tuhansissa kylissä ei kuolla aseisiin, vaan pitkittyneen sodan seurauksena köyhyyteen. Kylissä voi olla yksi terveydenhoitaja. Ulos heitetyt suurvallat nopeasti lähtiessään jättivät räjähdearsenaalin, mikä jälkikäteen kylvää kuolemaa. Afganistanissa näkee jalattomia ja varoituksena koulujen seinillä kuvia aseista. Huonokuntoiset tiet merkitsevät liikennekuolemia. Naisen heikko asema merkitsee, että synnytyksiin kuollaan ja lapsikuolleisuus on korkea. Turvaa tuovat eniten oma perhe, kylä ja klaani. Tytöt hakevat veden, miehet polttopuut ja naiset valmistavat illan aterian. Köyhälläkin koti on usein aidan sisällä.

Kylät ovat vaatimattomia, missä on koulu ja poliisiasema, mutta tärkein on moskeija, joita on yli 47 000. Maan pysähtyneisyys ei ole vain suurissa kaupungeissa ja korruptiossa, vaan kylissä, joissa nettiyhteys on muutamalla prosentilla. Tärkeämpää on saada illaksi ruokaa sekä kuulua oikeaan klaaniin. Johtaja ja mullahi tekevät päätöksen, kenen joukoissa seisotaan. He päättävät otetaanko Taleban vastaan.

Afganistan on vieraanvarainen maa. Se huipentuu aina kutsuun sisälle, juomaan ja syömään. Tärkeää on kunnian säilyttäminen ja olla joutumatta häpeän alaiseksi. Erityisesti mullahit arvostivat uskonnollista osaamista. Keskustelussa tärkeää ovat tarinat, sananlaskut ja tapahtumien erilaiset tulkinnat. Siihen kuuluu myös kansanislam, jossa voidaan pelätä pahoja henkiä ja uhrataan vainajahengille.

Afganistanilainen on ystävällinen ja varautunut. ”Tiedätkö neljä asiaa, mikä tekee miehen onnelliseksi?” kysyi mullahi, jonka kanssa istuin puolitoista tuntia. Ihmisen tekee onnelliseksi kukkien katseleminen, virtaavan veden seuraaminen ja voimakkaalla hevosella ratsastaminen. Mutta neljäs asia on kauniin naisen katseleminen. Kuukausi myöhemmin tuo mullahi ammuttiin kuoliaaksi moskeijan pihalla.

Kirjailija Khaled Hosseini on kirjoittanut, että ”Afganistan on kuin kaunis kartano, joka on liattu jätteillä, ja jonkun on vietävä jätteet ulos.” Vieraat valtiot ovat yksi kerrallaan ja yhdessä yrittäneet tyhjentää Afganistanin kartanoa jätteistä, mutta aina jättäneet sen kesken. Yksin he eivät osaa sitä puhdistaa. Entä, jos talebanit ovat muuttuneet?

Nyt meillä länsimaalaisilla on huono omatunto. Afgaani näkisi, että olemme menettäneet kunnian ja häpeämme.

Teuvo V. Riikonen

Mikkeli

Kirjoittaja on työskennellyt kriisinhallintajoukoissa Afganistanissa ja Lähi-idässä

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka