Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijalta: Kunnissa ratkaistaan fiksujen hankintojen suunta

Kuntien valtuustoihin valitut uudet päättäjät ovat paljon vartijoita. Kuntalaisia kiinnostavat paitsi hoivapalvelut ja opetus, myös kuntien talous ja työpaikat. Paras tapa varmistaa toimivat palvelut ja järkevä talous oman kunnan alueella on tehdä töitä sen eteen, että alueella on yrityksiä ja työpaikkoja, jotka tuottavat veroeuroja kunnalle.

Kunnat luovuttavat päätösvaltaa muualle monessa asiassa kuten sosiaali- ja terveysasioissa. Kuitenkin yhdellä, yritysten ja työpaikkojen kannalta elintärkeällä alueella kunnilla on yhä vahva autonomia: kunnan omat tuote- ja palveluhankinnat.

Kunnat ja kaupungit tekevät hankintoja vuosittain 20 miljardilla eurolla. Suurten kaupunkien ja niiden yksikköjen hankinnat nousevat satoihin miljooniin euroihin. Jokainen pienempikin kunta ostaa laajan joukon tuotteita ja palveluita, kouluruoasta IT-palveluihin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten nämä hankinnat suunnataan.

FCG:n syksyllä 2020 tekemän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia kuntapäättäjistä haluaa suosia lähellä toimivia yrityksiä ja sellaisia yrityksiä, jotka työllistävät laajemmin Suomessa. Kuitenkin hankintojen arjessa ainoaksi ratkaisevaksi tekijäksi nousee halvin hinta. Usein tämä myös tarkoittaa sitä, että työ tehdään Suomen ulkopuolella. Labranäytteitä viedään ulkomaille analysoitavaksi, pyykkiä lahden toiselle puolelle pestäväksi ja broilerinlihaa tuodaan Thaimaasta. Häviäjänä ovat suomalaiset yritykset, joilta nämä kaikki olisi voitu ostaa.

Nykyinen hankintalaki on mainettaan huomattavasti parempi. Se antaa kunnille liikkumatilaa määritellä hankinnat niin, että valinta osuu suomalaiseen, vastuullisesti toimivaan vaihtoehtoon. Laatukriteereitä voidaan käyttää, jolloin esimerkiksi marjojen tulee olla syötävissä keittämättä, tukipalveluiden kielen on oltava suomi tai huollon on järjestyttävä määräajassa.

Kun käytetään elinkaarikustannuksia eli lasketaan materiaalihankintojen lisäksi huoltojen ja varaosien kustannukset pidemmällä aikavälillä, pärjää suomalainen vaihtoehto lähes aina. Ilmastokin kiittää, kun hankintakriteereissä painotetaan kuljetusetäisyyksiä ja hiilidioksidipäästöjä.

Uudet valtuustot ohjaavat kuntien hankintoja erilaisten elinkeino-, elinvoima- ja hankintastrategioiden kautta. Kuntapäättäjien tulisikin kysyä itseltään ja selvittää: Miten hankintoja omassa kunnassa ohjataan? Onko olemassa strategia, joka painottaa kotimaisia vastuullisia valintoja? Mitataanko tuloksia yrittäjyyden tai työpaikkojen osalta? Tuetaanko hankinnoilla suomalaista työtä ja sen tuomaa hyvinvointia?

Olemme laskeneet, että jos kuntahankinnoissa lisättäisiin ostoja suomalaisilta yrityksiltä miljardilla eurolla vuodessa, tuottaisi se yli 10 000 työpaikkaa ja yli 300 miljoonaa euroa lisäverotuloja. Tämän eteen kannattaa tehdä töitä.

Tero Lausala

toimitusjohtaja, Suomalaisen Työn Liitto

Kommentoi