Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Saako kuntavaaliehdokas huoritella ja onko mautonta verrata perussuomalaisia Ku Klux Klaniin? – Kävin läpi jokaisen lappeenrantalaisen kuntavaaliehdokkaan Facebook-profiilin, ja sinunkin pitäisi

Vaikka sosiaalista mediaa ei käyttäisikään, kannattaisi oman ehdokkaan tili googlettaa edes kerran. Se tarjoaa mahdollisesti väläyksen siitä, mitä henkilö sanoo torilla, kun ei itse ole kuulemassa.

Kävin huhti-toukokuussa läpi jokaisen lappeenrantalaisen kuntavaaliehdokkaan Facebook-profiilin, jonka vain hakukoneiden suosiollisella avustuksella löysin.

Tarkoituksena oli selvittää, onko vaalimainonta siirtynyt sosiaaliseen mediaan koronapandemian takia.

Vastaus oli kyllä ja ei: Mitä lähemmäs vaalit hiipivät, sitä enemmän maksettuja vaalimainoksia sovelluksessa vilkkui.

Harvempi lähti kuitenkaan muuttamaan mitä ja kuinka usein kirjoitti. Mielipiteitä ja kannanottoja julkaisivat yleensä ne, jotka olivat äänessä myös kuukausi, kuusi kuukautta tai kaksi vuotta sitten.

Keskustelupaikkana Facebook näyttäytyi pääosin hyväntahtoisena. Keskimäärin kuntavaaliehdokkaat julkaisivat henkilökohtaisella tilillään koirien ja iltapäivälenkkien kuvia, kauniita maisemia ja muistoja lapsista.

Suljetussa Lappeenranta-ryhmässä päiviteltiin yhdessä paikkakunnan leipäjonoja ja linnoituksen roskia.

Tekijänoikeusrikkomuksiin sortui yksi jos toinenkin.

Sitten oli se Facebookin vähemmän ystävällinen puoli.

Puolueet tekivät Kaakkois-Suomessa yhteisen vetoomuksen asiallisen kampanjoinnin puolesta . Yhtenä syynä on varmasti se, että somessa käytetty kieli on muuttunut vuosi vuodelta rajummaksi. Esimerkiksi kokoomuksen Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtaja Pia Rantanen kommentoi Etelä-Saimaalle, ettei kymmenen vuotta sitten kukaan olisi sanonut nyt kuultuja asioita omalla nimellä ja kuvalla.

Asiattomia kuntavaaliehdokkaita riitti Facebookissa kahden käden sormille. Paljon riippuu siitä, mikä on lukijan näkökulmasta asiatonta, mautonta, huonoa huumoria tai vain tylyä käytöstä.

Suoranaista huorittelua ja ääliöksi haukkumista oli hyvin vähän – mutta oli kuitenkin. Tulos olisi saattanut olla erilainen, jos mukaan otettaisiin Twitter. Siis se sosiaalisen median alusta, jossa keskustelu menee nopeasti rumaksi ja jonne kansanedustaja kirjoitti niin alatyylisesti, että hänet erotettiin eduskuntaryhmästään.

Facebookissa pahimman ryöpytyksen päivityksissä ja kommenteissa saivat vasemman laidan ehdokkaat, jotka leimattiin väkivaltaisiksi, vallankumouksesta haaveileviksi rikollisiksi.

Perussuomalaisia verrattiin Ku Klux Klaniin ja pääministeriä Valko-Venäjän diktaattori Aljaksander Lukašenkaan.

Osalla päivityksissä petti ajoitus. Tuntui ristiriitaiselta nähdä ensin kirjoitus ja kuvia ehdokkaalta, joka oli maannut koronaviruksen takia tehohoidossa, ja myöhemmin katsoa toisen ehdokkaan "korona on huijausta" -jakoja.

Puolueiden sosiaalisen median ohjeista vihreät tiivisti ajatuksen parhaiten: Älä kirjoita sosiaaliseen mediaan sellaista, mitä et sanoisi toimittajalle tai omalle äidillesi.

Julkinen Facebook-päivitys on kuin huutaisi torilla ääneen, mutta pahempi: kuka tahansa voi nähdä sen vuosia sen jälkeen, kun viesti on livennyt näppäimistöltä.

Vaikka sosiaalista mediaa ei käyttäisikään, kannattaisi oman ehdokkaan tili googlettaa edes kerran. Se tarjoaa mahdollisesti väläyksen siitä, mitä henkilö sanoo torilla, kun ei itse ole kuulemassa. Äänestyskopissa voi päättää, onko sillä väliä.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja