Kolumni: Matkaajan mentaliteetti on paljon spontaanimpi kuin arkiminä

Olen omaksunut täysin uuden mentaliteetin matkustaessani. Tuntuu kuin eläisin ihan eri elämää, jossa arki on vieras käsite ja spontaanius on sääntö. Yksin matkatessa vierellä ei ole ketään, kehen nojautua kun asiat eivät suju kuten tahtoisi. Kun pankkikortti lakkaa toimimasta ja lompakko on tyhjä kellon näyttäessä kahta yöllä Suomessa, ei kotiin soittamisesta ole pahemmin apua. On pystyttävä luottamaan omaan vaistoon ja päätöksiin, miten mistäkin selvitä. Uusien ihmisten lähestyminen on yksin ollessa huomattavasti helpompaa. Yhä edelleen jaksan hämmästyä, kuinka nopeasti ihmisiin kiintyykään ja miten nopeasti oppii heidät lopulta päästämään menemään. Matkaaminen on ollut jatkuvia hyvästejä ja itsensä yhä uudelleen esittelemistä. Vaikka saan satunnaisia matkakavereita, yksin matkatessa nauttii kuitenkin vapaudesta mennä ja tulla milloin haluaa. Matkasuunnitelmani ovat vain ja ainoastaan minun käsissäni enkä tarvitse aina jotakuta mukaan, jos tahdon koettaa kajakointia, mutakylpyä taikka vesiputouksille patikointia.