Lukijalta: Pankkikriisin ja laman vääryydet on korjattava

1990-luvulla Suomea rajusti koetelleelle itsenäisyyden ajan pahimmalle lamalle oli useita syitä. Tärkein niistä oli vakaan markan politiikka, jota presidentti Mauno Koivisto voimakkaasti taustalla ajoi. Käytännössä hommat hoiti Esko Ahon (kesk.) hallitus. Keskeinen rooli tuossa onnettomassa politiikassa oli myös valtiovarainministeri Iiro Viinasella (kok.). Pankkikriisin selvittelyssä keskeinen päätös oli Suomen Säästöpankin pilkkomissopimus valtion ja neljän ostajapankin välillä. Salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin listaukset yrityksistä, jotka viedään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet. Käytännössä pankeille annettiin vapaat kädet raakaan peliin ja laittaa saatavat valtion avoimeen pankkitukipiikkiin eli veronmaksajien kontolle. Pankit putsasivat saatavansa pankkituen avulla, ja samalla kaadettiin noin 48 000 enemmän tai vähemmän elinkelpoista yritystä, joista monet olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Samalla aiheutettiin noin puolen miljoonan työttömyys. Esimerkiksi säästöpankkijohtaja Veikko Korpela totesi aikoinaan Seura-lehden haastattelussa, että “tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa. Katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot.” Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyö, ihmisarvo ja omaisuus. Menettelystä kärsivät myös heidän läheiset, sukulaiset, tuttavat, takaajat, yritysten työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat ja yhteistyökumppanit. Pankkikriisi kouraisi noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat kärsimään päättäjien virhearvioinneista. Hinta oli ja on monen osalta inhimillisesti katsottuna liian kova. Kuten Laura Huhtasaari (ps.) totesi, pahoittelut tai anteeksipyynnöt pankkikriisin uhreille ja heidän omaisilleen eivät riitä. Kymmenillä tuhansilla yrittäjillä ja sadoilla tuhansilla velallisilla sekä heidän jälkeläisillään on oikeus saada korvaukset kärsimistään vääryyksistä. Reijo Tossavainen, eläkeläinen, Savitaipale, Etelä-Karjala