Lukijalta: Ainonkatu 29:n kaavoitusprosessi oli omituinen

Toimittaja Henri Pitkänen (ES 14.1.) haastatteli professori emerita Eija Mäkistä koskien sekä Ainonkatu 29:n kaavoittamisesta tehtyä valitusta että Kesämäessä poikkeamisluvasta tehtyä valitusta. Eija Mäkinen korosti, että hänen käsityksensä perustuu yksinomaan lehtitietoihin. Minä olin virkani puolesta tiiviisti tekemisissä Ainonkatu 29:n kanssa vuosina 1980–2004, jolloin kaupungin puolesta jouduin neuvottelemaan kiinteistönomistajan kanssa tontin rakennusoikeudesta. Kiista kiinteistönomistajan ja kaupungin välillä oli alkanut jo vuonna 1956, jolloin kaupungin käsityksen mukaan tontin rakennusoikeus oli ylittynyt vuosina 1955–56 rakennetun kerrostalon myötä. Kaupunki voitti ja kiista päättyi 2005, jolloin alueelle vahvistettiin uusi asemakaava, jossa rakennusoikeus oli jaettu erittäin tasapuolisesti eri tonttien kesken. Kiinteistönomistaja nosti 2010 kanteen kaupunkia vastaan vaatien 175 neliömetriä lisää rakennusoikeutta. 2014 hän haki kaavamuutosta. Laadin kaavamuutoksesta muistutuksen. Sitten valitin asiasta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen ja myöhemmin vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lopullinen päätös tässä asiassa ei mielestäni ole oikeudenmukainen. Asioita ei tutkittu perusteellisesti. Keskeisimmät havaintoni ovat, että ilman kannetta ei olisi kaavamuutosta, kaavamuutosprosessi alkoi painostuksella, virallisia dokumentteja katosi eikä virallisista asiantuntijalausunnoista piitattu. Kaavamuutokselle ei perusteita, kaikkia asiaan vaikuttavia faktoja ei kerrottu päättäjille ja käsiteltiin vain yhtä tonttia. Kaupunkikuva unohtui päätöksenteossa ja kaavamuutoksella palkitsee kaupunki kiinteistönomistajan, joka noin 50 vuotta on laistanut kiinteistönsä kunnossapitovelvollisuuden. Kaavamuutoksen seuraukset voivat hämmästyttää, epäjohdonmukainen prosessi vaikeuttaa nykyisten virkamiesten työtä tulevaisuudessa. Kaupunki itse nosti vaaditun rakennusoikeuden lisäyksen kuusinkertaiseksi (1080 neliömetriä, miksi? Klaus Pelkonen, arkkitehti SAFA, Lappeenranta