Kolumni: Aikuisuus on harha tai sitten se alkaa joskus kymmenen vuoden päästä — Semiaikuinen syö muroja päivälliseksi ja toisinaan kadottaa auton parkkihalliin

Jenni Hirvinen Kai Skyttä

”30-vuotissyntymäpäivä on iso vitsi, kunnes se tapahtuu sinulle.” Törmäsin tähän aikuisuudelle hekottelevaan sutkautukseen internetin meemisivustolla, ja se tuntui kovin ajankohtaiselta. Koska mitä lähemmäs maaginen 30 vuoden ikääntymispäivä tuli, sitä enemmän huomasin nauttivani asioista, joita ennen pidin noloina ja halveksuttavina ikäloppujen juttuina. Lapsena inhosin tylsyyttä ja tunnetta, kun kaikki lelut oli leikitty ja videokasetit katsottu. Nyt olisin valmis ostamaan tylsyyttä ja luppoaikaa isolla rahalla. Teininä pelkäsin, ettei kukaan laita viestiä tai kysele perään. Nyt laitan röyhkeästi puhelimen lentotilaan, kun haluan olla rauhassa ja tavoittamattomissa. Parikymppisenä ajattelin, että yksinäinen koti-ilta lauantaina olisi pahinta, mitä voi tapahtua. Nykyään käytän vapaaehtoisesti viikonloppuiltojani keittiönkaappieni jynssäämiseen ja saan kiksejä uuden pesuaineen raikkaasta tuoksusta. Huomaan, että olen ihan kuin äiti. Mutta jos rehellisiä ollaan, olen vasta semiaikuinen. Semi, melkein, siksi, että yhä toisinaan kadotan auton parkkihalliin. En ole vieläkään valmis luopumaan muroista päivällisenä. Sijoitan mieluummin Karibian-matkaan kuin asp-tilille. Voi olla, että aikuisuus on suuri harha tai sitten se on jotain, mikä tulee kymmenen vuoden päästä. Siihen asti semiversio saa riittää.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Saimaan sisällöt.

Tilaa 3 kk 4 €/kk Tilaa 5 vk 3 €/vk Olen jo tilaaja