Folkswagen juhlii uutta levyään Imatran Ugrijuhlilla. Kolmas pitkäsoitto jatkaa Karjalan, Suomen ja Venäjän teemoissa, mutta aiempaa tummemmin sävyin. JUUSO ALA-KYYNY

UGRIJUHLA on tuttu tapahtuma Folkswagen-yhtyeelle. Joensuulaisia on kuultu Imatralla aiemmin 2004 ja 2005.

- Ugrijuhlilla on hyvä sapluuna, jollaista kukaan ei Pohjois-Karjalassakaan ole älynnyt käyttää: suomensukuista ja karjalaista kulttuuria, yhtyeen kitaristi ja laulaja Suonna Kononen sanoo.

Folkswagenille juhlien sapluuna sopii kuin nenä päähän, sillä yhtyeen laulut sijoittuvat Karjalan, Suomen ja Venäjän muodostamalle rajaseudulle. Politiikan sijasta lauluissa saavat sijansa ihmisten tunnot, elivät he sitten siellä tai täällä.

- Henry Räsänen, pohjoiskarjalainen näyttelijä, sanoi minusta kauniisti, että Folkswagenin laulut kuvaavat hänen mielestään ihmisten identiteettien häilyvyyttä ja päällekäinmenevyyttä. Eli että meissä on suomea, karjalaa ja venäjää - ainakin kai meissä itäsuomalaisissa, Kononen sanoo.

Myös musiikillisesti yhtye liikkuu idässä ja lännessä: venäläisen rockin ja folkrockin, suomalaisen kuplettiperinteen ja amerikkalaisen juurevan rockin maisemissa.

FOLKSWAGEN julkaisee Imatralla kolmannen pitkäsoittonsa Tienhaara.

- Johtoajatus oli tehdä sävykäs folkrock-albumi, jonka lauluissa pohditaan, kuinka ihmiset voivat Venäjällä, entisessä Neuvostoliitossa ja sen laitamilla, Kononen kertoo.

Levyn nimi kertoo, missä ollaan. Tienhaara on omiaan unelmointiin, mutta siellä konkretisoituu myös epätietoisuus tulevasta. Epävakaa tulevaisuus asettaa unelmoinninkin arkiseen kehykseen.

- Huomattiin, että ollaan kirjoitettu hieman synkeämpiä kappaleita Venäjästä. Aiemminhan on tehty Turgenevin, Venäjän teiden tai Kosmonautin kaltaisia ralleja, joissa suhtaudumme venäläiseen kulttuuriin, venäläisiin ihmisiin ja Neuvostoliiton avaruusohjelmaan yltiöpositiivisesti. Ajateltiin rakentaa näistä hieman tummemmista uusista kappaleista albumikokonaisuus.

JOS YHTYE sijoittaa laulunsa sinne, minne Folkswagen ne sijoittaa, kysymys musiikin yhteiskunnallisuudesta tuntuu luontevalta. Uudelta levyltäkin löytyy virolainen lainakappale Vapauteen, joka kuvaa virolaisen tuntoja Neuvostoliitossa.

- Tiedä yhteiskunnallisuudesta, mutta ihmisen yhteiskunnallisessa ohjailussa musiikilla on merkittävä rooli. Karjalan balsamia -levyllämme (2005) on venäläinen sotilaslaulu hevosen vetämistä konekiväärikärryistä. Reippaalla rallilla valettiin uskoa neuvostoarmeijan kykyihin. Se, että esitimme sen uusiksi, oli varmasti yhteiskunnallinen ele suomalaisilta siviilipalvelusmiehiltä, Kononen arvioi.

- Ehkä hyvä taide kuitenkin herättää enemmän kysymyksiä ja ajatuksia kuin paukuttaa valmiita vastauksia, näin vaikka kysely ja kyseenalaistaminen on tietysti helpompaa ja laiskempaa kuin valmiiksi formuloitujen ja hyvinmuotoiltujen vastausten antaminen, Kononen sanoo.

TIENHAARALLA on myös eteläkarjalaiset ulottuvuutensa, sillä levyn on äänittänyt Teemu Sinkko ja haitaristina vierailee Arttu Kunnasto. Kononen itsekin on asunut ja työskennellyt Lappeenrannassa.

Folkswagenin biisien tematiikka sopii toki Karjalaan, etelään ja pohjoiseen, mutta se, että venäläisestä rockista ja folkista innostuttiin juuri Joensuussa eikä esimerkiksi Lappeenrannassa, ei ole sattumaa. Jo oppilaitokset houkuttelevat kaupunkeihin erilaista väkeä.

- Joensuussa on Lappeenrantaan verrattuna vahva kansanmusiikki- ja venäläisen kulttuurin harrastus-skene, josta mekin versomme, Kononen kertoo.

Folkswagen esiintyy tänään torstaina Ugrijuhlien klubilla Imatran Woodoossa klo 21.