Lappeenrannasta lähteneen, tamperelaistu-neen bändin toinen levy Sleepwalkers julkaistaan huomenna keskiviikkona. LIISA KUKKOLA

Tädin nimeä Janne Pajari ja Kimmo Kärkkäinen eivät enää muista, mutta muuten olosuhteet ovat miesten mielessä. Day Elevenin laulaja-kitaristi ja basisti tapasivat ensimmäistä kertaa 4-vuotiaina muskarissa Lauritsala-talossa.

- Jotain tappelua siinä heti syntyi rytmikapuloista, Janne Pajari muistelee.

Aivan siitä asti Pajari ja Kärkkäinen eivät bändikavereita ole olleet, mutta ystäviä kuitenkin. Ala-asteen ensimmäisellä luokalla mukaan kuvioihin tuli kitaristi Olli Sopanen ja vajaat kymmenen vuotta siitä rumpali Luca diGiovanni.

Kesällä 1994 pyörällä kelailu ja muut poikain kujeet vaihtuivat ideaan omasta bändistä. Sopasen varastosta tuli treenikämppä ja soittimet hankittiin Lappeenrannan Finn-Musicista.

Day Eleven on sielun veljesten bändi ja toisensa ikuisesti tunteiden kavereiden paikka elää sellaista elämää kuin hyvältä, oikealta ja hauskalta tuntuu. Se on tarkoittanut musiikin ajamista opiskelujen ja työpaikkojen edelle.

- Me olemme kuin toisensa läpikotaisin tunteva vanha aviopari. Mitään ei oikeastaan tarvitse edes sanoa, ja toinen ymmärtää kuitenkin, Pajari ja Kärkkäinen miettivät.

- Eikä tarvitse pelätä että bändi hajoaa, jos sanoo toiselle pahasti. Kuulin yhden bändin hajonneen, kun jäsenistä yksi sai toiselta avokämmenestä. Meidän asteikossa se on vielä aika pientä, Janne Pajari sanoo.

Huomenna julkaistavaa levyään Sleepwalkersia bändi lähti tekemään suoraviivaisemmalla, itseensä ja musiikkinsa enemmän luottavalla asenteella kuin ensimmäistä albumiaan Almost over Everything.

- Olimme päättäväisen ei-kiinnostuneita ulkopuolisista vaatimuksista. Halusimme luottaa omaan käsitykseemme musiikistamme ja siihen, että se mikä kuulostaa treenikämpältä hyvältä, kuulostaa siltä myös levyllä, Kimmo Kärkkäinen sanoo.

- Jos kiinnittää huomiotaan vain pikkujuttuihin ja kuorruttaa musiikkia loputtomiin, itse perusjuttu häviää. Pitää luottaa selkärangastaan lähtevään tunteeseen, Janne Pajari vakuuttaa.

Sleepwalkersissa kuuluu Pajarin ja Kärkkäisen mielestä bändin luontainen kaahausvaihe, ja musiikki on suoraviivaista sekä maanläheistä. Ensimmäinen levy kääntyi kaiken viilauksen jälkeen kuulostamaan siltä kuin poppibändi yrittäisi soittaa heviä.

- Emme me osaa sanoa, kuka tai mikä on meidän kilpailijamme Suomessa tai ylipäätänsä. Kolme suurta vaikuttajaa ovat Guns’n Roses, Nirvana ja Metallica, joita olemme kuunnelleet aina. Mutta kyllä meidän musiikissa on vaikutteita ihan Music Television -musiikistakin, Janne Pajari sanoo.

- Sleepwalkers ei ole grungea sellaisenaan vaan mausteita on niin rokista kuin popistakin. Ehkä meiltä puuttuu perinnetietoisuus, mutta on minusta soittajanakin kivempi yllättyä omista tekemisistään kuin puskea samaa heviä vuodesta toiseen, Kimmo Kärkkäinen sanoo.

Day Eleven huomenna 14.3. SubTv:llä klo 8.00 aamulla Subbari-ohjelmassa.