Koodaaja ei enää vain koodaa. Tärkeintä on ajatusmaailma. l ETTI KANTOLA

Skinnarilassa syntyi tällä viikolla ainakin 19 uutta tietokonesovellusta. Töissä oli nelisenkymmentä yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijaa, ja aikaa muutama päivä.

Code Camp -koodauskurssilla stereotypiat kukkivat. Tietokoneluokasta lemahtaa ummehtunut ja hikinen ilma. Sälekaihtimet ovat visusti kiinni, ja koneiden kimpussa häärää nuorten miesten laumoja. Kahvia, pitsaa ja limua on kulunut paljon.

Arsi Hartikaisella, Mikko Pukilla ja Jani Wunschilla pitää kiirettä. Sovellustehtävän dead line painaa päälle vartin päästä, eivätkä tietokoneet suostu yhteistyöhön. Kahdella kolmesta ei ole juuri yöunista tietoa.

- On oltu hereillä 30 tuntia ja risat, ja vieläkin koodataan, Pukki nauraa.

Tietokanta ei suostu siirtymään, vaikka kaikki on toiminut aiemmin.

- Tällä alalla harvemmin selviää ongelmitta, Wunsch toteaa.

OPISKELIJAT saivat sovellustehtävänsä tiistaina. Osa ajasta on mennyt tutustuessa työkaluun eli yhteistyökumppani Microsoftin ohjelmistoympäristöön. Yötyöt eivät ole osoitus hitaudesta vaan innosta, kunnianhimosta ja alan luonteesta.

- Tenttiviikko on menossa, eipähän tarvitse niihin mennä. Onneksi tulee uusintapäiviä, opiskelijat toteavat.

Tällä Code Campilla ei sitä paitsi tullut kuin yksi valvottu yö. Joskus hankalan ohjelman kanssa on painiskeltu paljon enemmän. Nuoret miehet varautuvat siihen, että todella pitkiä päiviä tulee vastaan myös työelämässä.

- Töissä voi mennä samanlaiseksi, kun deadline lähestyy, Hartikainen ja Pukki toteavat.

- Tai kun palaa lomalta, Wunsch lisää.

Professori Jari Porras selittää alan kulttuuria kokoontua yhteen työskentelemään erittäin intensiivisesti.

- Silloin tällöin on mukava tehdä vain yhtä asiaa. Tässä on tietynlaista hauskuutta, ja se tuntuu luonnolliselta.

OPISKELIJAT pitävät intensiivikurssia kiinnostavana ja hyödyllisenä.

- Täällä oppii uuden työkalun. Kun sitä osaa käyttää, on helppo lähteä hakemaan töitä, Hartikainen toteaa.

- Oppimisympäristö on intensiivinen, on pakko saada aikaan lyhyessä ajassa, Pukki kehuu.

Wunsch arvostaa ryhmien välistä yhteistyötä.

- Täällä voi käyttää ratkaisua, jonka joku toinen on löytänyt. Se on eri asia kuin istua kotona hakkaamassa konetta yksin.

Hartikainen opiskelee digitaalista viestintätekniikkaa, Pukki tietoliikennetekniikkaa ja Wunsch ohjelmistotekniikkaa.

- Ennen en osannut tehdä oikein minkäänlaisia verkkosivuja. Nyt osaan. Tämä on ollut hyvin käytettyä aikaa, Wunsch toteaa.

HARTIKAINEN, Pukki ja Wunsch rakensivat sovelluksen, joka parantaa ryhmätyöskentelyä opetuksessa. Ideoita riitti enemmän kuin oli aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa.

- Alkuperäisen suunnitelman toteuttamisessa olisi mennyt useampi Code Camp, Hartikainen sanoo.

Ryhmätyökalu on sekä opettajan että oppilaiden käyttöön. Oppilas voi lähettää sillä dokumentteja ja palauttaa harjoitustöitä. Opettaja voi arvostella ja antaa palautetta.

- Ryhmällä on oma foorumi. Myös chatti oli suunnitelmissa.

Jari Porras kiittää, että kolmikko on tehnyt valtavasti töitä.

- Todella hyvä ja monipuolinen sovellus. Voisin välittömästi ottaa tämän käyttöön kursseillani.

PORRAS sanoo, ettei kysymys ole vain yhden työkalun opettelusta vaan ajatusmaailman omaksumisesta.

- Kaikista ei tule erinomaisia koodaajia. Alalla riittää tehtäviä, joiden pääpaino ei ole koodaamisessa, mutta sen ajatusmaailman ymmärtämistä tarvitaan.

Moni astuu työelämään koodaajana, mutta myöhemmät tehtävät voivat olla esimerkiksi suunnittelua, koulutusta, markkinointia tai asiakastutkimusta.

- Koodarin työajasta koodaus vie ehkä 50 prosenttia.

Osa tuoreista sovelluksista osallistuu Imagine Cup -kilpailuun. Se on kansainvälinen opiskelijoiden teknologiakilpailu, jonka päätapahtuma on Etelä-Koreassa. Sitä ennen yliopisto järjestää seuraavan Code Campin. Silloin aikaa on 24 tuntia.