Sudet veivät nuijamaalaisen Tapio Siitarin Nuppu-kissan pihapiiristä viime joulukuun lopulla. Kuvaaja: ES-ARKISTO

Susien pelottomuus ennakoi useiden eri lähteiden mukaan ihmisiin kohdistuvia hyökkäyksiä. Asiantuntijatkin voivat vain arvailla susien aikeita. ANNE KOKKONEN

MITÄKÖHÄN Kaakkois-Suomen pihasusilla on mielessään? Sitä sietää arvuutella nyt kun susikanta on vahvassa kasvussa ja poikkeuksellisesti käyttäytyvistä yksilöistä tehdään yhä uusia havaintoja.

Ihminen luulee havainnoivansa susia, mutta kenties sudet tarkkailevatkin meitä. Jos on uskomista suuria nisäkkäitä tutkineen Calgaryn yliopiston emeritusprofessori Valerius Geistin teorioihin, eteläkarjalaiset ovat paraikaa susien testattavina.

Geist lähestyy susia käyttäytymistieteen näkökulmasta ja hänen teesinsä tekevät ihmisen olon perin epämukavasti. Professori on sitä mieltä, että hyökkäykset koirien ja karjan kimppuun ennakoivat sitä, mitä sudet kohta tekevät ihmiselle.

Geistin väitteet eivät ole vailla pohjaa, sillä maailmalta saatu kokemus osoittaa susiongelman kehittyvän saman kaavan mukaisesti. Ensin susi ja ihminen alkavat elää toistensa tuntumassa, sitten susi alkaa testata ihmisen uhkaa yhä röyhkeämmäksi käyvällä käytöksellä ja viimein kun ihminen on todettu vaarattomaksi, susi löytää sille paikan ruokalistaltaan.

Teorialle löytyy vahvistusta sekä historiasta että nykypäivästä. Dosentti Antti Lappalainen selvitti vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan Suden jäljet suden Suomessa aiheuttamia kuolemantapauksia vuodesta 1650 lähtien ja kirkonkirjoista löytyy kaksi selvää piikkiä. Kun Karjalan kannas siirtyi Venäjän omistukseen vuonna 1721 ja yleinen metsästys kiellettiin, lapsia alkoi joutua suden suuhun. Lounais-Suomessa vastaavaa alkoi tapahtua vuodesta 1877 lähtien uuden metsästyslain oltua kymmenen vuotta voimassa.

Lappalaisen mukaan lain suojaa nauttineet sudet tulivat erämaista vähitellen asutuksen liepeille ja kävivät vuosi vuodelta rohkeammiksi. Keski- ja Pohjois-Suomessa susien metsästys jatkui eikä siellä tunnettu ihmisiä saalistavia susia.

Neuvostoliiton tiedeakatemian peto-osaston jäsen Mihail Pavlov puolestaan kuvaa kirjassaan Volk (Susi) samantapaista kehitystä Keski-Venäjällä toisen maailmansodan aikana ja sotaa seuranneina vuosina. Kun susien metsästys käytännössä loppui, esimerkiksi Kirovin piirikunnassa 26 lasta ja nuorta menetti henkensä susien takia.

- ON VÄÄRIN , että olemme jo kymmenen vuoden ajan pyytäneet suurpetotutkimusta Kaakkois-Suomeen, jotta saisimme tietoa susien käyttäytymisestä. Sellaista ei kuitenkaan ole tehty ja joku ottaa nyt asiassa harkitun riskin, keskisen suurpetoalueen jahtipäällikkö Kimmo Ylärakkola paheksuu.

Ylärakkola on seurannut susien touhuja 25 vuotta, mutta hänkään ei voi kuin arvailla niiden mielenliikkeitä. Luonnollisesti käyttäytyvät ja häirikkösudet toimivat lisäksi eri tavoin, joten koiria harjoittaessaan Ylärakkola kulkee aseistautuneena.

Myös suurpetotutkija Ilpo Kojola pitää voimakkaasti kesyyntyneitä susia riskitekijänä. Kaakkois-Suomen pihasusista on vaikea sanoa mitään varmaan, sillä pihassa käymisen ei tarvitse merkitä ihmisen uhkaamista.

- Riskien minimoimiseksi toistuvasti asutuksen lähellä käyvät sudet pitää hoitaa pois pihapiireistä ja siihen on vaikea vaikuttaa muuten kuin tappamalla, Kojola toteaa.

Kojola muistuttaa, että satunnaisesti pihan ylittävä ja matkaansa jatkava susi ei ole ongelma. Todelliset häiriköt sen sijaan tulee poistaa jos susikannan oman edun takia.