Opetuksesta tuli taas kustannus

Kuntaliiton lausunto perusopetuksen tuntijakouudistukseen on tylyä luettavaa. Liitolle ei kelpaa mikään, mikä lisäisi kuntien normiohjausta ja sillä perusteella kustannuksia.

On erinomainen asia, että kansakoulu juurtui Suomeen jo 1800-luvulla ja peruskouluun siirryttiin 1970-luvulla. Tämän hetken ilmapiirissä suuret ja hyviksi osoittautuneet kansansivistykselliset uudistukset olisivat mahdottomia.

Kuntaliitto puhuu miljoonista. Sen laskelmien mukaan esitetyt lisätunnit ja valinnaisuuden lisääntymisen kuntaosuus on 150 miljoonaa euroa. Se on 30 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohti. Raha on joillekin suurempi, toisille pienempi.

Tuntijakouudistuksesta annetuista lausunnoista on erityisesti nostettu esille pienten kuntien huoli pienistä kyläkouluista, jotka ovat vaarassa joutua muita huonompaan asemaan valinnaisuuden lisääntyessä. Esimerkiksi Parikkalan kunta on todennut suorasanaisesti, että valinnaisuuden lisääntyminen kieltenopetuksessa on sen kokoiselle kunnalle ylivoimainen haaste.

Arvio on varmasti oikean suuntainen, mutta näkökulma ja johtopäätökset osaavat silti yllättää.

Tuntijakouudistuksen vaikutukset alkavat näkyä täysipainoisesti aikaisintaan ensi vuosikymmenen jälkipuoliskolla, kun peruskoulua aloittavat ovat valmistuneet ammatteihin. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on arvioitavissa vasta seuraavilla vuosikymmenillä.

Vaikka tilanne onkin pienissä kunnissa monin tavoin tukala, kellojen pysäyttäminen 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle ei ole ratkaisu. Suomalaisen koulun menestystarinaa tarvitaan tulevillakin vuosikymmenillä.

Hannu Ojala

hannu.ojala@esaimaa.fi