Levy

Monta osumaa ja yksi huti

14.9.2017 4:00

On vaikea kuvitella juuri kenenkään pettyvän Antti Tuiskun uutuuslevyyn. Levy on täsmälleen sitä anttituiskumaisuutta, mitä odottaa saattoi: täynnä itseironisia junttianglismeja ja teinipuhetta, kaksimielisyyksiä ja kappaleita, jotka varmasti toimivat paikallisdiskoissa läpi Suomen.

Levy on täsmälleen sitä anttituiskumaisuutta, mitä odottaa saattoi.

Reilun puolen tunnin niukalta tuntuva mittakin on perusteltu, kun turhuudet on jätetty pois. On hittejä, kirkkaimpana tuotesijoittelun Suomen-ennätystä poplaulusarjassa tavoitteleva Swäg, ja niiden päälle osumia, yksi toisensa perään, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Mutta jos Tuiskulta on alkanut kaivata koko ajan enemmän, erikoisempaa ja kreisimpää, päätyy siihen Tuisku-herännäisten popnörttien muodostamaan vähemmistöön, jossa Anatude voi tuntua turhan helpolta ja varmistelevalta.

Toisin kuin Tuiskun uuden tulemisen aloittanut En kommentoi -levy, Anatude ei ole yltiöavoin tai voimauttava kuin hetkittäin.

Tuisku ja pääbiisintekijä Jurek tuntuvat tietävän liian hyvin, mitä heiltä halutaan. Se taas tarkoittaa turvautumista suurimpaan yhteiseen nimittäjään eli hedonismiin, mikä hukkaa paljon Tuiskun syvyydestä.

Edellislevyn Hiton pelkuri ja nimikappale vapauttivat Tuiskun kaikista estoistaan ja Blaablaa (En kuule sanaakaan) rikkoi kaikki Suomessa nähdyt tuotantokonventiot. Nyt ainoastaan ensimmäisenä singlenä julkaistu Mä hiihdän häkeltää ensikuuntelulla, mutta tuntuu niin henkilökohtaiselta, että siihen ei ole kyllästynyt puolessakaan vuodessa.

Jeesus-jedimestari pyrkii samaan julistamalla Tuiskun nykyistä viestiä: ole sellainen kuin olet. Parisuhdelaulun tuorepuuro-selfhelp-detaljisumaan jää puristamisen maku. Se toki on elimellinen osa terveysintoilua, mutta toisin kuin Rahan takii -hitin halpuutusjytästä, metataso ei välity.

Yksi täysi huti levyltä kuitenkin löytyy: kuuntelukelvoton Nauruterapiaa-vitsi. Jos haluaa olla Suomen Kikka ja Madonna ja rohkein poptähti, uskottavuudesta kannattaa välittää sen verran, ettei kuulosta Fröbelin palikoilta.

|

Oskari Onninen, HS