Levy

Progen ei tarvitse olla haudan-vakavaa

12.9.2017 4:00

Perinteinen käsitys progressiivisesta rockista vakavana ja totisena musiikkina joutuu romukoppaan, kun Hyyrysen veljekset Jussi (YUP) ja Antti (Stam1na) tarjoilevat kolmannen pitkäsoittonsa kuulijoiden iloksi. KRTKRTK on huumorilla ja vilpittömällä soittamisen ilolla höystettyä nyrjähtelevää progea, jossa tarttuvilla melodioilla on iso rooli.

Se onkin ehkä tähän asti helpoimmin lähestyttävää Wöyhötystä.

Yhtälailla kriitikot kuin progediggaritkin vakuuttaneet albumit Ikkillyk (2013) ja Dwzyrek muodostavatkin tämän uutukaisen kanssa eräänlaisen trilogian tai jatkumon. Musiikissa kuuluu selkeästi molempien veljesten pääbändien kaiku ja henki, mutta sellaisessa muodossa, että lopputulos kuulostaa kuitenkin vain ja ainoastaan Wöyh!iltä.

Antti Hyyrysen kimurantit — aika ajoin monitasoiset — mutta tarttuvat sävellykset ja Jussi Hyyrysen leikittelevät tekstit saavat kerta toisensa jälkeen hymyn huulille.

Levy polkaistaan käyntiin väkevästi poukkoilevilla Totuuskone ja V4rhe –kappaleilla. Rapuarmeijassa on levyn tarttuvin ja popmaisin kertosäe, ja sitten seuraakin komea Takaperoisten kuiskausten metsä.

Vielä on pakko nostaa esille mainiot Lasikraatteri ja Kellonpurija, joilla veljekset kuljettavat progensa tyylitajun äärirajoille. Lopputulos ei olisi näin onnistunut ilman Anssi Nykäsen taidokasta rumputyöskentelyä ja Antti Pitkäjärven koskettimia.

KRTKRTK on siinäkin mielessä uusia uria avaava progealbumi, että sillä ei kuulla pitkiä sooloja.

|

Harri Koskinen

Hyvää: Tuore, humoristinen lähestymistapa.

Huonoa: Levy on aika lyhytkestoinen.

Erityistä: Proge elää ja voi hyvin.