Ohutta yläpilveä ja Pornolordi piirakkalaaksossa

Sikahauska-stand up -festivaali 21.-23.1.
Green Applen klubit I ja II 22.1., Teemu Vesterisen ja Harri Lagströmin kyselytunti Veeran kammarissa 23.1., Niko Kivelän ja Sami Hedbergin musiikki-ilta Old Cockissa 23.1., Pornolordi Kolmessa lyhdyssä 23.1. sekä Pekka Jalavan setti Kolmessa lyhdyssä 23.1.18 stand up -esitystä yhden viikonlopun aikana Lappeenrannassa ja neljä Imatralla. Silti ainakin kaikissa niissä, joihin ehdin itse paikalle, tuvat olivat joko ääriään myöten täynnä tai hyvin lähellä sitä. Piirakkalaaksolaiset voivat olla ylpeitä itsestään, ei ihan joka pikkukaupungeissa pystyttäisi samaan.

Panu Kärri on tehnyt hyvää ja sitkeää stand up -työtä ensin Lappeenrannan-klubeillaan ja sittemmin myös Osmos Cosmoksen baarissa Imatralla. Panun klubeilla ja festivaaleilla yleisö voi aina olla varma, että esiintyjät ovat Suomen parhaita ja että rahoilleen saa täyden vastineen.

Niin tälläkin kertaa. Satunnainen kulkija jos käveli viikonlopun yöpakkasissa Cockin, teatterin, Kolmen lampun tai Green Applen ohi, tasaisin väliajoin kuului satojen ihmisten naurunremakka. Olo vatsalihaksissa on kuin kolmen body pump -tunnin jälkeen ja päässä olo, voiko elämä oikeasti olla näin hauskaa. Taas jaksaa.

Teemu Vesterinen ja Sami Hedberg olivat perjantain Green Applen -klubilla vakuuttavia, kumpikin kirjoitti esityksensä omalla, pettämättömällä käsialallaan.

Hedbergin jutut olivat sen luokan ohutta yläpilveä, että kateellisena joutui vieressä katsomaan. Ihan varma, en ole, sanooko Hedberg oikeasti yhtään kokonaista lausetta, mutta tapa jolla hän sen tekee, on rujon viehättävä.

Vesterisen sanoin Hedberg pistää kroppaa likoon - naamavärkkiään myöten. Hedbergin fyysisyys on ihanan kummallista, hän tekee pienellä liikkeellä suuria analyyseja.

Vesterinen ei kosiskele yleisöä mitä kuuluu -kysymyksillä ja vaadi suuria lavalletuloaplodeja vaan aloittaa suoraan tymäköillä tarinoillaan. Vaikka hän lukisi katekismusta, se olisi suurta stand upia.

Vesterinen rakentaa juttunsa kihelmöivästi ja lopettaa ne lähes joka kerta tymäkkään yllätykseen, joka näyttää maailman todellisen järjestyksen.

Kun mukana oli vielä paikallisia pyramideja ja SaiPaa - mitä muuta lappeenrantalainen voisi enää stand up -esitykseltä odottaa?

Hedbergin ja Vesterisen klubin MC:nä oli JP Pirinen, joka jäi kevyehköillä jutuillaan auttamatta klubin pääesiintyjien jalkoihin. Illan toisella klubilla kävi toisin päin, MC Pekka Jalava vei yleisöä mihin suuntaan halusi ja jätti Jouni Kallion ja Harri Lagströmin jalkoihinsa.

Jalavan täytyy olla Suomen mestari yleisön kanssa improamisessa. Taivalkoskelainen jätti ei makeile vaan raahaa yleisön nuijamiehen tavoin vastustamattomasti mukaansa.

Festivaalin viimeisellä keikallaan Kolmen lyhdyssä esityksestä 85 prosenttia oli improilua lappeenrantalaisen Maken kanssa. Make oli kettuiluissa sataprosenttisesti mukana, ainakin käsillään, kukaan tuskin voi olla varma, onko Makella aivoja.

Jouni Kallio on tyyppinä se vaarattoman näköinen serkkupoika, joka lopulta yllättää kaikki. Tädit eivät muista Jounista kuin yhden sanan, mutta se värittää muistikuvaa vuosia. Eikä se kuva ole sama kuin sukujuhlien alussa.

Harri Lagström tietää, mihin suuntaan haluaa stand upinsa kanssa mennä. Hänessä on vähän julistajan vikaa, ja se yhdistyy tehokkaaseen one liner -tyyppiseen komiikkaan. Jäin kuitenkin kaipaamaan tason vaihteluja ja yllättävämpiä käännöksiä. Yhteiskunnallisista jutuista saa yhteiskunnallisempia, jos niihin ei liimaa tarralappua, jossa lukee yhteiskunnallinen.

Lauantai-illan erikoisklubit, Vesterisen ja Lagströmin kyselytunti sekä Niko Kivelän ja Hedbergin musiikki-ilta olivat mukavia tuttavuuksia.

Kyselytunti ei ihan lähtenyt Veeran kammarin steriilissä ympäristössä lentoon, mutta sen muoto on hieno ja kannatettava. Yleisö saa esittää koomikoille kysymyksiä mistä tahansa, ja nämä vastaavat mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Kuten Pornolordi asian panisi: mitä enemmän yleisö antaa, sitä enemmän se myös saa.

Musiikki-ilta sen sijaan oli esitys, jossa ihmiset nauraessaan tippuilivat kuvainnollisesti penkeiltään. Itseltäni taisi valua kuolaa siinä vaiheessa, kun duo veti venäjäksi Hotel Californiaa. Hienoja äänikuvaelmia ja törkeitä vetoja. Kivelä oli varsinkin ennen taukoa liekeissä, ja nitoi esityksen elementtejä koko ajan kekseliäästi yhteen. Koomikkojen ja yleisön yhteys oli käsinkoskeltavissa, ja miehet lavalla sparrasivat toisiaan aina vaan kauniimpaan lopputulokseen

Festivaalia ei voi kauniimmin lopettaa kuin Pornolordiin. Miten ihmeessä yksi ihminen pystyy keksimään piparista ja varsinkin sen pihtaamisesta niin paljon juttuja. Vastaus on helppo: mies kirjoittaa siitä, mitä niin sanotuilla aivoilla tulee muutenkin ajateltua.

Helposti saattaisi erehtyä luulemaan, että piparijutuista tulee pelkkää toistoa. Pornolordi on siinä sukua Ismo Leikolalle, että vaikka tietää odottaa yllätystä, se yllättää silti.

Suomen maabränditoimikunnan kannattaisi kääntää Pornolordin jutut jollekin valtakielelle ja päästää mies irti maailmalle. Ei tarvitsisi kuin alkaa laskea osumia Suomi-kirjoituksista ympäri maailmaa.

LIISA KUKKOLA

• Keskustelun ohjeet