Erittäin hyvin kirjoitettu! Toivottavasti kouluissa tapahtuvaan henkiseen pahoinpitelyyn puututaan vihdoin ja viimein, mutta turha lienee toivoni.

Suomi ei kuulu niihin sivistysvaltioihin, joissa kiusaaminen tai vainoaminen on rikos. Meillä rangaistaan vain kiusaamisen seurauksista ja niiden pitää olla silloinkin kyllin törkeitä. Uhrilla ei ole vielä laillisia keinoja saada henkistä väkivaltaa käyttävää piinaajansa vastuuseen. Julma, henkinen väkivalta ei näy päälle, jonka vuoksi sitä vähätellään eikä viranomaiset edes aina tunnista sitä.

Meillä yhteiskunta puuttuu vain seurauksiin. Koulujen lisäksi työpaikoilla esiintyy kiusaamista. Se on myös eräs perheväkivallan muoto. Kiusaajatyyppi on luonteeltaan sadisti, jolle toisen piinaaminen antaa sairaan tyydytyksen.

Onko oikein syyllistää puukotuksen uhria? Kuka meistä todella tietää, oliko juuri hän kiusaaja? Kuka meistä tietää totuuden? En minä ainakaan. Toivoisin, että uhria ei syyllistettäisi, jos ei tiedetä asioiden oikeaa laitaa. Kiusaamista en missään muodossa hyväksy, mutta en sen paremmin hyväksy uhrinkaan syyllistämistä heppoisin perustein. Se on ihan yhtä vaarallista. 

Nimeäminen on yksi vallankäytön voimakkaimmista muodoista – yksisuuntaista vallankäyttöä. Kärjistetyimmillään tämä vallankäyttö esiintyy haukkumisena, siinä muodossa, että toiselle annetaan uusi nimi häneltä kysymättä. Tästä on varsin usein kiusaamisessakin kysymys.

Tässä tekstissä on  hyvääkin, mutta ikävä kyllä myös juuri tuota yksisuuntaista vallankäyttöä: yhden koulupojan (puukotetun) nimittämistä kiusaajaksi = varsin vahva kannanotto ilman asian tarkempaa selvittämistä. On ikävää ja vaarallista lähteä kirjoittelemaan roiskien aiheesta, joka tulee määrittämään kyseisen henkilön loppuelämää.

Kiitoksia osuvista ja harkituista kommenteista. Sain kimmokkeen tähän tekstiin lehtiuutisoinnista (esimerkiksi osoitteista http://www.uutisvuoksi.fi/dig2012021515206352_uu.shtml sekä http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012021515206352_uu.shtml). Näiden lehtijuttujen lähteenä on käytetty kyseisen imatralaisen yläkoulun oppilaita.

Kolumnin tarkoitus ei ole niinkään osoittaa sormella puukotuksen uhria kuin nostaa esille yksittäisen valitettavan tapahtuman taustalla oleva "kiusaamisen" kulttuuri. Lisäksi halusin antaa äänen sellaisen kouluväkivallan uhreille, joiden jatkuva kärsimys ei useinkaan nouse otsikoihin.

jos ei kotioloissa huomata ei se paljon vaadi vanhemmilta KYSYÄ kuinka siellä kouluissa menee olen kuullut POTKAISE TAKAISIN ei se vaan aina onnistu vanhemilla on KIIRE mutta selvitäkää oikeasti mitä siellä koulussa tapahtuu kyllä vanhemma lapsensa tuntevat

Tiedätkö varmasti, että puukotettu oli kiusannut tätä toista nuorta? Muilta osin oli varsin hyvä teksti, mutta en menisi syyllistämään ketään ilman vakavia perusteita. Tai en välttämättä  silloinkaan.

Jätetään ihmisten tuomitseminen niille joille se kuuluu ja keskitytään tuomitsemaan niitä pahoja tekoja. Niin tekee kirjoittajakin lukuunottamatta tuota tekstin lopussa olevaa arviotaan puukotetusta. Aikanaan, tutkinnan valmistuessa, saamme ehkä tietää onko nimitys aiheellinen vai ei. Nyt kaivataan mielestäni asiallista keskustelua aiheesta nimittelemättä ja ruotimatta enää tuon kyseisen tapauksen syyllisyyskysymyksiä. Annetaan jo osallisille rauha toipua kokemuksistaan ja toivotaan että elämälle löytyy oikea suunta kummankin osapuolen kohdalla. Miettiköön jokainen tahollaan, miten voisi itse parantaa omien yhteisöjensä ilmapiiriä ja helpottaa kanssaihmistensä oloa.

Hyvä teksti, mutta kuten monia muitakin häiritsi puukotetun leimaaminen kiusaajaksi on hieman törkeää ja harkitsematonta. Pilaa erittäin hyvän tekstin pahasti. Kommenteissa sanoit ottaneesi kimmoketta iltalehden jutusta, jossa sanotaan "kuitenkin edeltänyt jo yli kaksi vuotta kestänyt puukottajaksi epäillyn kiusaaminen koulussa." Tästäkö keksit, että se oli juuri puukotettu kuka oli kiusannut tätä puukottajaa? Mielenkiintoinen kommentti, kummiskaan poika ei ollut koulussa kuin puolivuotta... 

Pyydän, harkitse uudestaan ensikerralla ennenkuin leimaat ketään. Kiitos.

Kiusaajia on turha puolustella, osaavat olla kyllä "kullamuruja" kun kivi alkaa hiertää omassa kengässä mutta seläntakana ovat sitten taas ominaan vääristyneen luonteensa kanssa. Kiusaajan vanhemmatkaan ei aina tunnista tai myönnä oman nuppunsa olevan juuri se pikkupiru, joka voi tuhota heikomman elämän yhdenkin lukuvuoden aikana.