Olen täysin samaa mieltä ja todella surullinen lääkkeiden määrästä, jota syötetään lapsille. Minunkin vilkas ja sosiaalinen lapseni sai neuvolassa adhd-diagnoosin. Toinenkin ammattilainen oli samaa mieltä. Mutta kun kolmas henkilö tutki lapseni, sanoi hän , että mitään adhd:ta ei ole. Näin erilaisia voivat olla ammattilaisten diagnoosit. Itse en uskonut siihen alunperinkään. Jo silmistä näkee onko lapsella kaikki kohdallaan.

 Nykysin lapseni käy koulua ja on luokan parhaita oppilaita. Ei ollut vaan neuvolaikäisenä tarpeeksi kunnioitusta neuvolan auktoriteettia kohtaa kun turvallinen äitikin oli paikalla. On kuitenkin toimelias, voimakastahtoinen, organisoiva johtajatyyppi. Miksi lasten pitää olla saman muotin mukaisia?

Tietämättömyys antaa näköjään paljon luultavaa.

voi elämän kevät.. adhd-lääkkeet eivät ole psyykenlääkkeitä, ihan ensimmäiseksi..

toiseksi, adhd ei ole psyykkinen sairaus vaan ihan neurologinen, aivojen välittäjäaineiden puutteellisuudesta johtuva!

Sinä varmaan jättäisit diabetespotilaallekkin insuliinin antamatta ihan vaan koska "eihän sitä sairautta olis kun söisi terveellisesti ja liikkuisi enemmän"?

ADHD-lääkityksen haittavaikutukset eivät ole yhtään mitään siihen verrattuna kuinka paljon tuhoa asiaa tuntematon ja provosoiva kirjoittaja voi saada aikaan.

ADHD on neurobiologinen oireyhtymä, joka hoitamattomana aiheuttaa monenlaisia ongelmia lapsen, nuoren ja aikuisen elämään.

ADHD:n maine on kuitenkin  - osin juuri väärää tietoa levittävien kirjoitusten takia - kyseenalainen, joten jos nuoret käsittelevät oireyhtymäänsä avoimesti, niin hieno juttu! Ihan liian moni ADHD-oireinen jää vielä piiloon kaapin perälle ymmärtämättömien kanssaihmisten loukkaavien kommenttien pelossa.

Voi pyhä yksinkertaisuus...

Kaikesta päätellen kirjoittajalla ei ole juurikaan tietoa adhd:sta, saati omakohtaista kokemusta. Samalla logiikalla minun aikuisiän adhd:ni paranisi, kun alkaisin leikkiä pihaleikkejä :)

Nimimerkille "äippä" tiedoksi, että neuvolan th:lla tai lääkärillä ei ole valtuuksia tehdä adhd-diagnoosia.

Adhd on muuten neurobiologinen sairaus, ei psyykkinen.

Hoitamaton ADHD voi viedä mielenterveyden 

Ilman lääkitystä ADHD-oireisen lapsen elämää voisi kuvata joko jatkuvaksi iltavilliksi tai unenomaiseksi haavemaailmaksi; riippuen siitä mitkä ADHD:n oireet ovat määrääviä. Koska muutokset aivojen välittäjäaineissa ovat neurobiologisia, pelkästään kasvatuksellisilla ja kuntouttavilla toimilla ei aina ole riittävää vaikutusta ADHD-oireisen lapsen toimintakykyyn.

Suurin osa ADHD-oireisista lapsista hyötyy lääkityksestä varsinkin kouluiässä sillä lääkitys tasoittaa välittäjäainepitoisuuden normaalille tasolle. Lääke auttaa lasta keskittymään opetettavaan asiaan paremmin ja vähentää häiriöherkkyyttä ja impulsiivisuutta.

 ADHD-oireyhtymästä kärsivät eli hyperaktiiviset, impulsiiviset ihmiset potevat kroonista dopamiinin puutetta motivaatioon ja palkitsevuuteen liittyvissä aivojen alueissa. Tämä havaittiin Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa.

Dopamiini on aivojen hermosolujen ns. välittäjäaine, joka liittyy mm. palkitsevuuden kokemuksiin ja muistijälkien muodostumiseen. Siksi myös stimulantit, joka antavat palkitsevia tuntemuksia ilman kokemuksia, toimivat lapsilla.

Aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriöitä on yleisyytensä takia ehdotettu kuuluvaksi kansantauteihin. Se tulisi tunnistaa ajoissa hoidon ja tuen aloittamiseksi. Vaikka psykososiaaliset ja pedagogiset toimenpiteet ovat ensisijaisia, lääkehoito on aiheellinen oireiden ollessa huomattavia ja myös monien liitännäisongelmien yhteydessä. Häiriön taustalla on geneettisiä, anatomisia, neurofysiologisia ja neurokemiallisia poikkeavuuksia.

Ohjeen mukainen käyttö ei lisää huumeisiin sortumista vaan pikemminkin suojaa siltä. Muita lääkkeitä – lähinnä noradrenergisia depressiolääkkeitä – suositellaan, jos väärinkäyttövaara on huomattava.

Duodecimin Käypä hoito ‑työryhmä on saanut valmiiksi tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden häiriön ADHD:n kansallisen diagnosointi- ja hoitosuosituksen. Työryhmä muistuttaa, että hoitamattomana ADHD lisää psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä ja vaikeuttaa lapsen ja nuoren sekä hänen lähipiirinsä selviytymistä arjessa.

ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti muita psykiatrisia ja kehityksellisiä häiriöitä, jotka myös vaativat hoitoa. ADHD on sairaudeksi luokiteltu syntymistavaltaan neurobiologinen kehityksellinen häiriö, jonka kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus on merkittävä.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä esiintyy eriasteisina arviolta 4–10 prosentilla ikäluokasta. Pojilla ADHD:ta arvioidaan esiintyvän kolme kertaa useammin kuin tytöillä.

Suosituksen kohderyhmänä ovat terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi myös muut lasten hoitoa ja kuntoutusta tarjoavat ammattilaiset mm. päivähoidossa ja kouluissa.

Päivi Hakala

ADHD-luennoitsija

Suomen ADHD-aikuset ry:n potilasetutoimikunnan pj

Ei tietenkään lasten pidä olla saman muotin mukaisia, mutta annetaan kaikille lapsille samat eväät tulevaisuuteen.Erityislapset tarvitsevat useasti apua, koska aivorunko ei toimi samalla tavalla kuin "terveellä" lapsella. Lääkitys on usealle ADHD lapselle itselleen parempi vaihtoehto kun ei tarvitse kasvaa jatkuvassa epäonnistumisen kierteessä.Ei adhd lasten vanhemmat "syötä" lääkkeitä lapsilleen jotta heillä olisi helpompaa,  vaan että lapsella olisi helpompaa sopeutua "normaaliin" elämään.

Missä on se tutkimus, jossa kliinisesti todistetaan, että etuaivolohkon puutteellinen toiminta tunteen säätelyn osalta paranee liikkumalla tai ruokavaliota vaihtamalla? Saisinko linkin, kiinnostaisi lukea? 

Sellainen tutkimus on olemassa, että ADHD on etuaivolohkon toiminnan vajaus. Jarru ei siis toimi siinä autossa. Tila, ei sairaus, on täysin todellinen, mitattavissa ja kuvannettavissa. Lääkkeet ADHD:llä toimivat, kuten proteesi toimii raajansa menettäneellä; se helpottaa päivittäistä toimintaa. 

Tässä linkki: http://psycnet.apa.org/journals/bul/121/1/65/

Voi pyhä sylvi tätä ymmärtämättömyyden määrää!

Jos lapsi saa adhd:hen lääkettä ja pystyy keskittymään koulunkäyntiin, ja tämän myötä voi mahdolliseti pärjätä elämässään huomattavasti paremmin, kuin lääkkeetön kohtalotoverinsa, joka leimataan koulussa häiriköksi ja joka mahdollisesti jää keskiarvossa alle seiskan (vaikka olisi jopa poikeuksellisen älykäs), joka ei saa siksi kunnon jatko-opiskelupaikkaa ja syrjäytyy sitten koko systeemistä.

Tiedän, mistä puhun. Olen se lääkkeetön kohtalotoveri, joka sai diagnoosin vasta aikuisiällä. Ja on ihan varmasti lapsena saanut lasena riittävästi unta ja liikuntaa ja terveellistä ruokaa, kuria ja huolenpitoa. Siihen aikaan ei ollu nääs vielä videopelejä, kännyköitä ja läppäreitä.

Onneksi aikuisena sain diagnoosin ja lääkityksen, pystyin 25-vuotiaana opiskelemaan itselleni ammatin ja lääkityksen ansiosta pärjään työelämässä. Harmittaa, ettei lapsuudessani diagnosoitu adhd-ta, sillä olen lahjakas ja olisin oikea lääkityksen turvin voinut paremman koulumenestyksen avulla päästä vaikka miten pitkälle :(

P.s. Neuvolassa ei ole riittävää pätevyyttä adhd-diagnostiikkaan, johon pitäisi olla neurologin ja neuropsykologin tutkimukset, sekä psykiatrin tutkimus ja lausunto, etteivät oireet johdu mistään psykiatrisista häiriöistä.

Toivottavasti maailmassa olisi vähän vähemmän näitä eijakilkkejä, jos minä ja lapseni saamme elämään apua adhd-lääkkeestä, onko se sinulta jotenkin pois?