Väitöskirja tyrmää huhut Huhtiniemen teloituksista 1944 (30.5.1999)

1.6.2007 0:09 | Päivitetty: 27.12.2007 13:06

ANTTI O. ARPONEN

HELSINGISSÄ tarkastettiin perjantaina oikeustieteen lisensiaatti Jukka Lindstedtin väitöskirja Kuolemaan tuomitut. Lindstedt on tutkinut kuolemanrangaistuksia Suomessa toisen maailmansodan aikana. Etelä-Karjalassa on vuosikymmeniä liikkunut huhuja siitä, että Lappeenrannan Huhtiniemessä olisi kesällä 1944 teloitettu suomalaisia sotilaskarkureita. Lindstedt kumoaa väitöskirjassaan nämä huhut perättöminä. Suomessa langetettiin vuosina 1939-1946 kaikkiaan 681 kuolemanrangaistusta. Teloitettujen määrä on ainakin 528, mutta näistä kolme neljäsosaa oli vakoilusta syytettyjä Neuvostoliiton kansalaisia. Lindstedt on asiakirjoista löytänyt kuolemaan tuomittuja suomalaisia sotilaskarkureita 76 ja heistä teloitettiin 46. Sitkeät huhut ovat väittäneet, että Lappeenrannassa olisi kesällä 1944 teloitettu "jopa satoja" suomalaisia rintamalta karanneita. Lindstedt ei ole löytänyt tälle väitteelle mitään perää.

Saimaan saarissa tuhansia miehiä

Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua Karjalankannaksella 9. kesäkuuta 1944 Suomen armeija joutui hetkeksi sekasortoon. Rintamalta karkasi tuhansia miehiä, jotka seikkailivat seuraavina päivinä Saimaan saaristossa. Viipurin menetys 20. kesäkuuta 1944 lisäsi karkurien määrää. Melkein kaikki kiinni otetut karkurit kuitenkin palasivat joukko-osastoihinsa. Heti tuoreeltaan kesällä 1944 joukko-osastoissa Iiikkui huhuja siitä, että karkureita olisi koottu Lappeenrantaan ja teloitettu siellä. Kesällä 1971 Lappeenrannassa aloitettiin Huhtiniemen leirintäalueen rakentaminen. Viemäritöiden yhteydessä esiin tuli luurankoja. Etelä-Saimaa teki asiasta uutisen. Löytynyt joukkohauta kuitenkin täytettiin, eikä asiaan palattu julkisuudessa vuosikausiin. Vuonna 1988 kaupunkilehti Lappeenrantalaisen päätoimittaja Martti Meuronen teki Huhtiniemen salahaudoista näyttävän jutun, joka aloitti julkisen keskustelun asiasta. Meurosen tietojen mukaan lappeenrantalainen varatuomari Toivo Tapanainen olisi ollut kesällä 1944 Lappeenrannan kenttäoikeuden puheenjohtajana tuomitsemassa karkureita. Meuronen kertoi lehdessä 1989 haastatelleensa henkilöä, joka kertoi nähneensä Tapanaisen hallussa (hän kuoli 1971) kenttäoikeuden pöytäkirjoja kesällä 1944. Näitä pöytäkirjoja ei kuitenkaan koskaan ole tuotu julkisuuteen, eikä niitä löydy virallisista arkistoista. Varatuomari Tapanaisen jäämistöstä tuli 1996 julkisuuteen vuoteen 1918 liittyvä asiakirjakokoelma, jonka pohjalta äskettäin ilmestyi teos Koston kevät. Sen kirjoittajat eivät kuitenkaan ole saaneet käyttöönsä kesään 1944 liittyviä papereita. Tutkijat ovat alusta asti suhtautuneet varovaisen epäilevästi huhuihin Huhtiniemen salahaudoista. Jukka Kulomaa väitteli 1996 tohtoriksi tutkittuaan suomalaisia rintamakarkureita. Lindstedtin tapaan hänkin kumoaa huhut Huhtiniemen teloituksista. Jukka Lindstedt ei usko Huhtiniemen teloituksiin, mutta laajassa väitöskirjassaan (lähes 800 sivua) hän kuitenkin pohtii asiaa yhden kokonaisen luvun ("Lappeenrannan salaisuudet") verran. Lindstedt myöntää, että kertomukset Tapanaisen toiminnasta jatkosodassa ja ullakolta löytyneistä asiakirjoista asettuvat uuteen valoon, kun lisätietoja Tapanaisen toiminnasta vuonna 1918 on tullut julkisuuteen. Tohtoriksi väitellyt Lindstedt toteaa, että historiantutkija ei voi ottaa huhuihin rinnastettavaa tietoa lähtökohdakseen. Tutkijan lähdeaineistona ovat viralliset asiakirjat, eikä missä ole mitään mainintoja Lappeenrannan vuoden 1944 kenttäoikeudesta. Väitteiden tueksi ei ole esitetty ainoatakaan autenttista asiakirjaa. Lindstedt on löytänyt tiedot sodan ajalta vain 46 karkurin teloituksesta. Siihen suhteutettuna puheet satojen karkurien teloituksista Lappeenrannassa tuntuvat hurjilta. Lindstedt pitää outona sitä, että sellaiset joukkoteloitukset olisivat pysyneet salassa sodan jälkiselvittelyissä. Tutkittiinhan monet tunnetut ampumistapaukset hyvin tarkkaan. Karkurien teloituksista tiedotettiin rintamalla 1944 tehokkaasti varoittavina esimerkkeinä. Lappeenrannasta ei papereissa mainita mitään. Karkurien oikeudenkäynnit olivat yleensä omien sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa. Miksi kenttäoikeus olisi perustettu Lappeenrantaan, joka oli aika kaukana rintamalta?

Todistajia ei ole ilmaantunut

Suurin ongelma "Huhtiniemen mysteerin" yhteydessä on ollut se, että uskottavia silminnäkijöitä tapahtumalle ei ole ilmaantunut. Lindstedt vetoaa painokkaasti tähän. Huhut ovat kuitenkin eläneet Lappeenrannan seudulla vuosikymmeniä. Toisaalla tällä sivulla toimittaja Martti Meuronen toteaa kommentissaan, että autosotamies Kärmeniemi kertoi hänelle kesän 1944 teloituksista 1990-luvun alussa, mutta mies ei halunnut tulla asian yhteydessä julkisuuteen. Keijo Koistinen sanoo Veikko Matteron kertoneen hänelle näkemistään teloituksista. Tohtori Lindstedt päättää osuutensa Lappeenrannan salaisuuksista: "Niin kauan kuin tähänastista painavampaa todistusaineistoa Lappeenrannan teloituksista ei ole tuotu esiin, ei niitä voi pitää todella tapahtuneina. Mutta aina on tietysti mahdollista, että uusi aineisto pakottaa tutkijat muuttamaan kantaansa. Tämä kuuluu tutkimuksen teon luonteeseen."